Hoitokirja

Vampire - - 23.08.2009 17:50

Lähestyin tarhoja ja katseeni oli nauliintunut kauniiseen voikkoon ruunaan. Sekin katsoi minua ja suorastaan veti minua luokseen. Saavuin tarhan portille ja kutsuin Vallea nimeltä. Ruuna höristi heti korviaan ja hörähti uteliaasti. Pujahin aidan välistä ja Valle lähti juuri samalla hetkellä minua vastaan. Me kumpikin pysähdyimme toistemme eteen ja ihmettelimme hiljaa toisiamme. Valle ojensi turpansa minua kohti varvasti, kuin tarkistaakseen olenko tosiaan siinä. Ojensin käteni hitaasti ruunan suuntaan ja sormeni koskettivat sen silkkistä turpaa. Valle astui askeleen lähemmäs ja pian pystyin silittämään sen otsaa. Voikko puhalsi ilmaa sieraimistaan ja pärskähti levollisena. Se oli hyväksynyt minut. Otin kiinni ruunan riimusta ja napsautin narun kiinni. Maiskautin ja kiltisti hevonen lähti seuraamaan minua. Vein Vallen talliin ja laitoin sen kiinni käytävälle. Ruuna vaikutti hieman laiskalta, mutta uskoin että kyllä se kaasukin löytyy, jos osaa pyytää. Otin hoitopakin karsinan edustalta, mihin Lejla oli sen jättänyt. Pakki oli sininen ja siellä kaikki tavarat olivat sinisen sävyisiä. Vallelle sopikin sininen hyvin. Otin pakista kovaharjan ja aloin varvasti harjaamaan hevosta, joka oli vetänyt minua puoleensa heti ensisilmäyksestä. Tämä oli siis rakkautta ensi silmäyksellä! Valle nautti harjaamisesta täysin siemauksin ja alta aikayksikön se ummisti silmänsä ja lepuutti toista takajalkaansa. Harjasin hevosta niin antaumuksella, että en huomannut kun Lejla tuli paikalle ja sanoi: "Sehän oikein kiiltää, hyvää työtä!"
Säpsähdin ja käännyin katsomaan Lejlaa.
"Juu... Se on ihana!" hymyilin ja otin pakista pääharjan. Putsasin Vallen pään ja se antoi tehdä sen mukisematta. Siirryin kavioihin ja pian olin putsannut ne. Suljin pakin ja vein sen satulahuoneeseen. Otin Vallen varusteet telineistä ja otin varmuudeksi suojatkin, jos vaikka hyppäisimme. Palasin Vallen luo ja aloin laittamaan sille satulaa. Ruuna seisoi kiltisti paikallaan ja odotti kunnes olin saanut satulan paikalleen. Sitten aloin lämmittämään kuolaimia. Kun tarjosin niitä Vallelle, se otti ne mukisematta ja alkoi mutustella niitä laiskasti. Laitoin remmit kiinni ja laitoin vielä suojat. Sitten menin hakemaan kypärää ja raippaa. Kun palasin takaisin, Lejla meni edeltä kentälle ja laittoi esteitä. Minä otin riimut pois kaulalta ja otin ohjat. Sitten talutin hevosen kentälle. Vein Vallen keskelle kenttää, kiristin satulavyötä ja säädin jalustimet. Sitten nousin satulaan ja otin ohjat käteen. Annoin Vallelle napakasti pohkeita ja ruuna lähti löntystellen eteenpäin. Maiskautin ja painoin sen kylkeä pohkeella saadakseni sen pidentämään askeltaan. Valle höristi korviaan heti ja alkoi kävellä reippaammin.
"Juuri noin Vampire, näytä ettet anna sen laiskotella!" Lejla sanoi minulle kun pystytti 50cm. ristikkoa.
Nyökkäsin ja menimme muutaman kierroksen reipasta käyntiä. Sen jälkeen lyhensin ohjia ja pyysin Vallen raviin. Ensin se ei meinannut nostaa sitä, mutta pienellä raipan näpäytyksellä kaasu löytyi. Vallelle oli kai tullut selväksi että minä olin pomo. Vallen ravi oli hieman matalaa, mutta pehmeää. Maiskautin ja se alkoi askeltaa korkeammin.
"Hyvä Vampire! Nyt voit vaikka laukata." Lejla ohjasi kentän keskeltä.
Tein töitä käskettyä ja annoin ruunalle laukkapohkeet. Valle kyllä nopeutti ravia, mutta ei nostanut. Annoin avut voimakkaammin ja napautin raipalla. Valle alkoi kääntyä sisään, ja hidastaa ravia.
"Noh poju! Laukka!" komensin hevosta ja käänsin sen takaisin uralle. Annoin napakat laukkapohkeet ja näpäytin raipalla ruunaa lavalle topakasti. Valle nosti korkeasti laukan ja tasapainoni oli koetuksella. Mukauduin laukkaan kuitenkin nopeasti ja se oli ihanan pehmeää ja ilmavaa istua.
"Hyvä nyt esteelle!" Lejla opasti.
"Okei!" kuittasin ja ohjasin Vallen linjalle. Ensimmäinen este oli 50cm. ristikko. Ruunan laiskuus oli pois pyyhkäisty ja se nopeutti askeliaan reilusti. Annoin puolipidätteen juuri ennen estettä ja Valle kokosi askeleensa täydelliseen hyppyyn. Seuraavana häämötti 70cm. pysty. Pidätin Vallea, joka oli estehuumassa. Tämäkin este hypättiin puhtaasti. Koko rata meni puhtaasti ja hidastin Vallen raviin. Menimme vielä muutaman kerran radan läpi, kunnes Valle alkoi hikoilla niin, että päätin lopettaa. Annoin voikolle pitkät ohjat ja kävelytin sitä muutaman kierroksen. Sen jälkeen pysäytin kaartoon ja laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ylös ja otin ohjat pois kaulalta.
"Loistava poika olit Valle!" kehuin ruunaa ja taputin sitä kaulalle. Sen jälkeen talutin sen talliin ja vein karsinaan. Riisuin Vallelta varusteet ja harjasin sen kuntoon. Laitoin vielä hikiloimen, ja vein hevosen laitumelle. Ennenkuin päästin ruunan irti, kuiskasin sille:" Olet ihana, oma satuhevoseni!" Sitten napsautin riimunnarun irti ja Valle lähti löntystelemään päätyyn.
"Moikka rakas!" huusin hevosen perään. Tunsin piston sydämessäni. Noin olin aina sanonut Sandylle. Tamman suloiset kasvot piirtyivät mieleeni ja kyyneleet kihosivat silmäkulmaani. Näin Vallessa Sandyn. En voinut sille mitään. Kävelin talliin, järjestelin Vallen harjat ja vein ne satlariin. Sen jälkeen hukutin pistävän tunteen sydämessäni karsinan putsaamiseen. Sen jälkeen menin katsomaan kaappiani, jossa luki vielä Vampire. Avasin oven ja katsoin sen sisäpuolelle. Siellä oli kuva Sandystä. Kosketin kuvaa sormenpäälläni ja kuiskasin mielessäni: "Hyvästi kultaseni!" Jättäisin kuvan paikalleen, ja laittaisin sen viereen Vallen kuvan, kun saisin sellaisen otettua. Valle muistutti Sandystä. Se oli ihanaa <3

The End

Vastaus:
Ihana tarina. Todella hyvän pituinen. Olet hyvä kuvailemaan ja käytät hyvin varsinkin kuvailevia verbejä. Tarinan loppu vähän rupesi kiihtymään, mutta se on aika yleistä. Saat 25v€.

~Lejla

Vampire - - 15.08.2009 12:15

Poljin maantietä pitkin ja käännyin tutusta risteyksestä jossa luki: "Virtuaalitalli Silence 1km." Kun olin kuullut, että uusi Silence valmistui, en voinut olla tulematta! Vaikka Sandyn ajatteleminen repi sydäntäni, halusin nähdä taas tallin, uudet hevoset ja Lejlan, sekä Vuoniksen. Sora rahisi pyörän kumien alla ja jo pitkään ennen tallin ilmestymistä näköpiiriin, haistoin tutun ja turvallisen hevosen ja heinän tuoksun. Leuto tuuli hyväili kasvojani ja vedin keuhkoni täyteen tuoksua. Kun Silencen tuttu tallirakennus pilkahti mutkan takaa, meinasin kääntyä takaisin kannoillani kun mieleeni tuli Sandy. En enää ikinä kuulisi sen hirnuvan iloisesti, minut nähdessään. En ikinä enää näkisi sen kultaista, siroa päätä, kun se nosti sen ruohosta hörähtääkseen minulle. En ikinä voisi painaa kasvojani sen pehmeään kaulaan ja sanoa, kuinka paljon sitä rakastan. Ennen kaikkea en voisi enää ikinä istua sen leveässä selässä kun laukkaisimme matkaa voittavasti ilman satulaa, ja kaikki huolet unohtuisivat! Kyyneleet kihosivat silmiini ja olin jo kääntynyt. Sitten kuului hirnahdus. Sydämeni jätti lyönnin väliin. Tuo hirnahdus kuulosti ihan Sandyltä! Haukoin henkeäni ja käänsin pääni laitumelle. Kermankultainen, valkojouhinen voikko katsoi minua sametti silmillään ja sen katse tuntui näkevän lävitseni. Se aisti tunteeni, olin varma siitä. Käänsin pyörän takaisin tallin suuntaan ja aloin polkea. Tuijotin lumoutuneena voikkoa ruunaa, joka hörähti minulle, kuin olisi tuntenut minut aina! Olin niin lumoutunut ruunasta, että melkein törmäsin tallin seinään. Jouduin painamaan käsijarrut pohjaan, etten olisi törmännyt siihen. Pyörä pysähtyi vanteet kirskuen, juuri ennen törmäystä. Havahduin todellisuuteen ja hyppäsin alas pyörän selästä. Sitten talutin sen telineeseen, tutulle paikalle ja lukitsin sen. Katseeni hakeutui taas voikkoon hevoseen, mutta sitten omatuntoni alkoi kolkuttaa. Miten voisin rakastaa jotain muuta hevosta täällä niin paljon, kuin rakastin Sandyä? Olin pettämässä tamman! Nyt vasta huomasin, että ruuna seisoi Sandyn tavanomaisessa laidunnuspaikassa. Oliko tämä enne? Haluaisiko Sandy, että jatkan elämääni toisen hoitsun kanssa? Sisimmässäni tiesin, että niin Sandy juuri haluaisi. Päätin mennä talliin, että voisin katsella muita hevosia. Avasin tallin oven, ja kyyneleet valtasivat minut taas. Vedin kuitenkin syvään henkeä ja astuin uuteen Silenceen, uuteen aikakauteen. Tuttu talli oli paikallaan, mutta lisäsiipi oli rakennettu takaosaan. Sieltä pilkisteli toinen toistaan komeampia, uusia hevosenpäitä. Aloin mennä karsinariviä eteenpäin. Ensimmäisessä karsinassa oleili vanha tuttu, Donna. Maiskautin ja kutsuin sitä nimeltä. Ruunivoikko hörähti ja ojensi turpansa karsinan oven yli. Rapsutin sen turpaa ja kaivoin taskustani minttunamin. Donna rouskutteli sen kiitollisena. Jatkoin eteenpäin. Seuraavassa karsinassa minua vastassa oli Jenna. Vuonohevonenkin tunnisti minut ja hörähti. Annoin sillekin namin ja jatkoin eteenpäin. Tapasin vielä muutamia tuttuja, kuten Essin, Marin, Artun, Mayn ja Miniqin. Seuraavaksi silmäni osuivat Sandyn entiseen karsinaan. Seisoin pitkään katsellen nimikylttiä, jossa luki:" Waylon Chevalier - Valle -" Nimi porautui mieleeni ja kun luin tiedot, huomasin että kyse oli samasta ruunasta, jonka näin laitumella. En tiedä miksi ruuna veti minua puoleensa.
"No mutta Vampire, kiva nähdä pitkästä aikaa!"
Säikähdin ja hypähdin ympäri. Lejla katsoi minua huvittuneesti hymyillen.
"A-ai moi, en huomannut sinua, kiva nähdä tosiaan!" vastasin ja vilautin hymyn.
"Näemmä löysit Sandyn vanhan karsinan, siinä asuu nykyään Valle. Se on aikamoinen herrasmies, mutta harmi kun sille ei ole löydetty hoitajaa." Lejla sanoi ja viittasi karsinan suuntaan.
Itku puristi kurkkuani, enkä voinut estää kyyneliä karkaamasta. Lejla ilmeisesti näki ne, kun kysyi: "Mikä hätänä? Sanoinko jotain väärää?"
"E-et, mutta mietin Sandyä, ikävöin sitä valtavasti!" sopersin ja kuivasin silmäni nolona.
"Ymmärrän täysin, että ikävöit tammaa, mutta sekin olisi varmasti halunnut, että siirryt eteenpäin elämässäsi. Silencessä puhaltaa nyt uudet tuulet, ja sinun on aika tarttua niihin." Lejla lohdutti.
"Niin kai."
"Vampire, ajattelin, että jos se ei ole sinulle liian kova pala, niin olisit loistava hoitaja Vallelle! Se sopisi sinulle hyvin! Haluaisitko koeratsastaa sen?" Lejla kysyi.
Mietin hetken, minusta tuntui kamalalta. Olin pettämässä Sandyn luottamuksen. Sitten muistin mitä Lejla oli sanonut:" Sandykin olisi varmasti halunnut, että siirryt eteenpäin elämässäsi." "Silencessä puhaltavat nyt uudet tuulet."
Nämä kaksi lausetta auttoivat minua tekemään päätökseni.
"Lejla, voisinko sittenkin ehkä alkaa hoitamaan Vallea?"
"Tottakai! On ilo saada sinut takaisin hoitajiin!" Lejla hymyili ja katosi satulahuoneeseen. Hetken päästä hän palasi mukanaan Vallen hoitopakki ja riimunnaru.
"Voit mennä hakemaan ruunan laitumelta" hän sanoi ja ojensi minulle riimunnarun. Otin sen vastaan ja lähdin laitumille. Mielessäni myllersi: "Silencessä puhaltavat uudet tuulet, ja niiden mukana tulee Waylon Chevalier"

Jatkoa tulossa ^^,.

Vastaus:
Hieno tarina. Ihania Vampirelle ominaisia kuvailuja niin ympäristöstä, kuin tunteistakin. Pilkkua käytät hyvin ja kirjoitus virheitäkään ei löytynyt mitenkään hirveän paljon. Saat 15v€.

~Lejla