Taivastiellä

Nimi: Paavo - 20.12.2007 14:31
E-mail: paavo.hautala@pp1.inet.fi

Jouluterveiset Rakkaat sukulaiset!

Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan. Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin. Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!

Jokaisen päivän on Herra tehnyt. Jokaisesta päivästä saamme kiittää Jumalaamme. Riemuita! Kun ilo tulee suureksi se vaihtuu riemuksi. Autuus ja riemu ovat lähellä toisiaan.

Missä ovat riemumme alkujuuret?

Tätä ajatellessani mieleeni tulivat Jumalan esittämät kysymykset:
"Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?"

Näihin Jumalan esittämiin kysymyksiin Job ei osannut vastata.
Hän ei ollut paikalla tuona ilon ja riemun päivänä, kun kaikki luotiin.

"Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen" (Job. 38:4-7; 40:4).

Ihmisen luominen ja lunastaminen ovat suuria asioita. Niihin liittyy paljon kysymyksiä, joihin emme osaa antaa vastauksia. Nämä ihmiskunnan suuret tapahtumat antavat meille tänäänkin aiheen riemuhuutoon, joka kiiriköön halki kaikkeuden.

Yhtykäämme Jumalan poikina ja tyttärinä huutamaan ääneen iloamme yhdessä enkelien, taivaan väen ja koko luomakunnan kanssa, Jeesuksesta, Vapahtajastamme, jonka syntymän muistojuhlaa, Joulua, käymme viettämään! Ja jonka pikaista paluuta Herrojen Herrana odotamme yhä hartaammin! Häneltä tulee kaikki hyvä! Häneltä tulee apu ja menestys, armo ja siunaus, valo ja totuus ja ennen kaikkea ikuinen elämä. Vapaus, ilo ja rauha!

Riemullista Joulujuhlaa kaikille!

Toivovat Paavo, Anne, Suvi-Maaria, Terho, Sini ja Mikael Kuusamosta

Nimi: toini - 13.12.2007 00:05

Huomaan,etta tanne puolelle ei ole hetkeen kirjoiteltu.Kaikilla on nyt omat joulukiireet meneillaan.Joulun tapahtumat on hyvin tuttuja kaikille suomen kansalaisille. Onko liian tuttuja? Olen huomannut itse, etta vaikka vuosikausia kuulee saman sanoman, niin joskus saa ihan uuden elamyksen. Esimerkiksi kuinka tuttu on joulu evankeljumi,vaan mulle kolahti " ihmisilla hyva tahto,joita HAN RAKASTAA."Siis,minuakin ja kaikkia ihmisia.Siina olis ilon aihetta jouluun ja siita eteenpain koko vuodeksi.Mikko, Sanni ja Mauno seka kaikki muut.Kirjoitellaan.

Nimi: Aila - 29.11.2007 15:31

Kiitos Sannille ja Mikolle. Sanni, kirjoitit, ettei sinusta ole kuin kuunteluun. Muista: Marian osa on hyvä osa!

Oma adventti menee tupla-vesperissä. Raahen ja Saloisten kirkkokuorot toteuttavat yhdessä Maasalon vesperin ensin kuudelta Raahen, sitten kahdeksalta Saloisten kirkossa. Mutta hengessä mukana Eurassa. Rakkaat terveiset sinne Anna-Lïisalle!

Nimi: Mikko - 28.11.2007 09:24
E-mail: mikko.j.hautala@netikka.fi

Hyvä kun Sanni kirjoitit tälle palstalle, ettei mun nimi ole aina vain ylinnä. Toivottavasti se ei jää nyt yhtäpitkäksi aikaa, kuin edellä. Kerroit vanhasta Kiinan lähetistä Päivö Parviaisesta. Saanen muistuttaa, että hän täytti 19.6.95v. Silti hänen kalenterinsa on täydempänä, kuin monen nuoremman. Saattaa voittaa monen virassa olevan papinkin, ainakin puhujamatkoissa. Kerrankin kun häntä pyydettiin tänä vuonna puhumaan: lupasi jos saa tulla tipalla tai vähän myöhästyä, oli mentävä samana päivänä Tampereelle Hilja Aaltosen 100 vuotispäiville.
On suuri Jumalan ihme ja lahja, että Pöivön kaltaisia vielä on.
Ei hän tahtonut Kiinastakaan lähteä millään, vaikka Mao niin tahtoi.(Ei halunnut olla "palkkapaimen" joka jättää laumansa suden raadeltavaksi.
Adventin sanoma on: Valmistu, odota, Kuninkaasi tulee.
Jumalan rauhan terveisin Mikko

Nimi: Sanni - 27.11.2007 21:27

Laitanpa tälle poulelle terveisiä Anna-Liisa siskoltani.
Nimittäin Euran isossa pappilassa on 1 adventtina kuulkaa Päiviö Parviainen pitämässä seurat.
Juttu alkoi siitä,kun Kurikan kesäseuroissa hyvästelimme häntä,niin siinä puhe kulki Euraankin.Siitä sitten Parviainen ,että voi kun vielä kerran näkisi sen Euran ison pappilan.
Anna-liisa sitten kertoi hänen toiveestaan ,ja toive on toteutumassa.
Ollaan hengessä mukana siellä.
Luin tässä yksi-ilta alkuvuoden näitä sivuja itku silmässä,silloin oli henki päällä.Mikkoon yhdynkin siinä, että tarvitsemme uutta heräystä.Minusta ei ole muuhun kuin kuunteluun.
Siunattua adventtia kaikille.

Nimi: Mikko - 08.11.2007 08:06

Aamuhartautta kuunnellessa, ajatukset kulkevat Jokelassa, kuten hartauden pitäjälläkin.
Sanoilla ei voi kuvailla ajatuksia, sanattomuus valtaa mielen.
Tulee mieleen Leena Impiön kauniin virren 4 säkeistö (464) Jää lähellemme, Jeesus, Jää kaikkiin vaiheisiin, myös luopumiseen, lähtöön, suruihin suurimpiin.
Vain sinä, Herra kannat ja meidän kasvaa annat armosi turvissa. tai samasta virrestä, kuin yle 1 klo 7.57, "Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä Herra sinä luoksein jää."
Jumalan Rauhaa, joka käy yli ymmärryksen, toivon teille kaikille.
Mikko

Nimi: Aila - 31.10.2007 16:23

Lainasin pari päivää sitten blogiini virttä 189, joka laulettiin viime sunnuntaina Raahen kirkossa. Vaikka teksti oli 1500-luvulta, sanat ovat mielestäni ajankohtaiset - liittyen tuohon Mikon kysymykseen, tarvitaanko nytkin uskonpuhdistusta tai uudistusta.

Nimi: Mikko Hautala - 31.10.2007 09:09

Tänään,1517 väitetään Lutherin naulanneet 95 teesiään Wittenbergin tuomiokirkon oveen. Uskonpuhdistus alkoi.
Rohkea teko. Vastassa suuri paavius ja myös maallinen valta.
Jumalan avulla ja Hänen Henkensä voimalla kuului tuo lause "Tässä seison. enkä muuta voi, Jumala minua auttakoon."
Kun vastustus oli kaikkein kuumimmilaan, tarttui Luther kynään ja Psalmi 46 alkoi elää ja vaikuttaa niin, että syntyi virsi "Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan,,,"
Paavalin lailla Luther puolusti evankeliumia,jonka perusteella ihminen pelastuu yksin uskon kautta Jeesuksen tähden.
Entä jos alkuapostolit olisivat totelleet enemmän ihmisiä kuin Jumalaa, mitä olisi nyt? Tai jos Luther olisi tehnyt samoin?
Saamme olla kiitollisia, että Jumala käytti Lutheria kirkon puhdistukseen.
Ketähän Jumala voisi nyt käyttää...Vai tarvitaanko uskonpuhdistusta, uudistusta?
Ainakin minä tarvitsen ja sitä yritän jatkuvasti rukoilla kirkolleni ja itselleni.
Runsasta Jumalan armosiunausta teille ystävät Jeesuksessa Kristuksessa.

Nimi: Hautala Mauno - 14.10.2007 22:38

Heippa kaikille!
Äsken lipsahti pelkkä nimi postiin,anteeksi.

Athos vuori..Kreikassa,pyhä vuori.Silläkin nimellä se tunnetaan.Vuori jolle ei yksikään nainen ole astunut eikä kuulemma astu.(Aila, olen pahoillani puolestasi!!:))Kaikki koiraa pienemmät ovat urospuolisia.Vuorella on 20 luostaria ja lukematon määrä Keljoja joissa asustaa erakkomunkkeja.Munkkeja on n.200.Olin matkalla Kaitsun kanssa.Saimme 4 päivän viisumin.Matka Uranpoliksesta jatkui laivalla.Laiva oli lastattu miehillä.Meitä oli 200 joista 10 luterilaista.Muut ortodokseja.Asuimme sant.Andreaksen skiitassa.Kuljimme päivittäin n.15 km.Tutustuimme eri luostareihin ja onneksi eksyimme isä Siimonin keljalle.Erakko munkki, kaukana kaikesta.Oli pyhä hetki olla hänen vieraanaan.Hän tarjosi vähistään parasta mitä hänellä oli.Hän tarjosi pyhän hetken keljansa kappelissa.Kappelia siunasi monet ihmeitä tekevät ikonit,rukous matot ja pyhä hiljaisuus.Koin elämäni ensimmäisen kerran...ei ollut eilistä ei huomista oli vain tämä hetki.Kokemus joka elää sydämessä.Siimon herää joka aamu klo.04.00 rukouspalveluun jota kestää klo.08.00.Rukous ortodoksisen kirkon puolesta myös koko maailman puolesta.OLi koskettavaa kohdata todellista kilvoittelijaa,nöyrää Jumalan miestä.
Skiitta jossa asuimme alkoi aamupalvelus myös klo.04.00 joka kesti klo.08.00.oli velvollisuus osallistua myös meidän siihen.Olen auttamaton aamunukkuja.Joku aamu sanoin Kaitsulle,minä tulen vasta klo 06.00,en nyt jaksa.Uskon että Jumala lähetti jonkun ison ötökän sänkyyni jota pakoon juoksin käytävään ja sitä mukaa kirkkoon.Ei siellä voinut pinnata.
Olen lukenut isä Paissioksesta jolla oli rukouksen ja parantsmisen armolahjat.Oli pyhiinvaelluksen tuntua kun kuljimme hänen keljalleen.Pystytimme oman alttarimme hänen pihalleen ja saimme hiljentyä siinä.Tiesimme että siltä paikalta oli monta rukousta lähtenyt ja uskollinen rukoilija oli saavuttanut ansaitun levon.Jos kellä on kiinnostusta lukea ky.kirja,ostakaa tai lainatkaa.
Matkan anti oli suurempi mitä koskaan osaisin kuvata.Se teki hyvän jäljen mieleen ja sieluun.Se elää ja vaikuttaa muistuttaen kilvoituksesta,uskollisuudesta ja nöyryydestä.Meillä kaikilla on tilaisuus tähän kaikkeen tässä ihmeellisessä maailmassa jossa saamme elää.Pyhän vuoren siunaus saapukoon luoksenne se on yhtä kuin Jumalan siunaus joka on ja pysyy aikojen vaihteluissakin.Rauhaa ja siunausta kaikille,olkoon alkava viikko siunauksia tulvillaan.

Nimi: Aila - 14.10.2007 22:25

Mauno, mitä tuo oli? Hiljaisuuden retriittikö? (Voisi tehdä mulle joskus hyvää.)

Sanni, kiitos lämpimistä sanoistasi blogini kommenteissa. Tänään kirjoitin sinne virren 478 sanat, jotka hoitivat minua tänään.