Gillanin päiväkirja
Pääsivu | Kirjoita Vieraskirjaan<< Edellinen sivu | Sivu 1 / 2 Viestit: 1 - 5 / 7 | Seuraava sivu >>
ruuti - 
- 09.02.2008 21:54
RATSASTUSTUNTI 28.01.08
-Tunnin aiheena oli saada hevonen kuulolle ja ratsastaminen mahdollisimman pienillä avuilla. Kaikkien osalta tunti sujui hyvin, ja lopuksi kaikki hevoset liikkuivat jo rentoina peräänannossa.
Kommenttimme:
"Te olittekin minulle aivan uusi tuttavuus! Tuntinne meni kuitenkin mallikkaasti, vaikken oikein tiennyt mitä odottaa teiltä. Gillan kuunteli ja odotti kokoajan pyyntöjäsi, ja toteutti se parhaansa mukaan, Välillä hieman epäselvät avut saivat Gillanin epätietoiseksi, mutta korjasit avut kuitenkin hyvin. Poni rupesi liikkumaan jo aivan rentona ja kuuliaisena, ja sinä pystyit ratsastamaan mahdollisimman pienin avuin. Muista painaa kantapää alas ja pyri pitämään pää paikoillaan harjoitusravissa."
- 09.02.2008 21:54RATSASTUSTUNTI 28.01.08
-Tunnin aiheena oli saada hevonen kuulolle ja ratsastaminen mahdollisimman pienillä avuilla. Kaikkien osalta tunti sujui hyvin, ja lopuksi kaikki hevoset liikkuivat jo rentoina peräänannossa.
Kommenttimme:
"Te olittekin minulle aivan uusi tuttavuus! Tuntinne meni kuitenkin mallikkaasti, vaikken oikein tiennyt mitä odottaa teiltä. Gillan kuunteli ja odotti kokoajan pyyntöjäsi, ja toteutti se parhaansa mukaan, Välillä hieman epäselvät avut saivat Gillanin epätietoiseksi, mutta korjasit avut kuitenkin hyvin. Poni rupesi liikkumaan jo aivan rentona ja kuuliaisena, ja sinä pystyit ratsastamaan mahdollisimman pienin avuin. Muista painaa kantapää alas ja pyri pitämään pää paikoillaan harjoitusravissa."
ruuti - - 04.01.2008 18:22
VIP MVA -arvonimi myönnetty 04.01.2008
Finest -arvonimi myönnetty 23.12.2007
<3
- 04.01.2008 18:22VIP MVA -arvonimi myönnetty 04.01.2008
Finest -arvonimi myönnetty 23.12.2007
<3
ruuti - - 16.12.2007 18:38[Muokattu 16.12.2007 19:18:58]
TARINAKISOJEN (1. tammikuuta 2008) TARINA:
Pieni pörröinen katseli ympärilleen sieraimet tasaiseen tahtiin laajeten. Vaaleanpunainen alahuuli kohtasi pehmeän, mustan ylähuulen, eikä niiden välistä kuulunut pihahdustakaan. Shetlanninponin valko-harmaat, tupsumaiset korvat kääntyilivät välillä määritellen erilaisten äänten sijaintia. Sielukkaat, ruskeat silmät katselivat alueelle, jossa oli vilkkaampaa. Meillä oli oma hiljainen nurkkaus peremmellä kuljetusauton luona.
Annoin Gillanin katsella ympärilleen hyvän tovin, se oli ehdottomasta ponin oikeus. Olin ylpeä oristani, joka ystävällisen suloisella olemuksellaan tuntui tuovan valoa ympärilleen.
"Valmista?", kysyin, mutta poni ei kuullut. Odotin vielä hetken ennen kuin kiskaisin mustasta, nahkaisesta riimunnarusta Gillanin perääni. Se tepasteli puoliksi vierelläni koukun luokse, johon narun kiinnitin. Kävin hakemassa satulan kuljetuskopin etuosasta ja nostin sen orin kaulalle liusuttaakseni siitä alas. Vanhasta tottumuksesta satulan oikea kohta löytyi heti ja tiputin satulavyön alas. Poni käänteli ja väänteli korviaan leppoisasti, mutta seisoi silti ryhdikkäänä. Asento kertoi valppaudesta ja mielenkiinnosta tapahtumia kohtaan. Satula oli pian kiinni ja sen jälkeen pujotin suitset kimolle päähän. Suu aukesi nätisti ja solkia kiinnittäessäni kuulin hampaiden pureskelevan kuolaimia. Tarkistin, että mustat kumitutit olivat paikoillaan. Niiden ja kuolaimien kanssa tuli välillä ongelmia kun Gillanilla oli niin mahdottoman siro turpa.
Kun olin oman asuni valmistellut ja tarkistanut, että kaikki oli kunnossa, nousin selkään. Lähdimme Gillanin kanssa köpöttelemään lämmittelyaluetta kohti. Hiekka rätisi piskuisten kavioiden alla. Lämmittelyalueella oli useita meitä suurempia ratsukoita ja nauroin taas mielessäni, että saataisiin varoa jäämästä muiden alle. Niinhän se aina meni, pienen olemuksen kanssa mentäessä sai olla silmät selässäkin. Gillania ei toki haitannut, että muut menivät ohi. Se ei ponimaiseen tyyliin edes huomannut olevansa kirpun kokoinen, meni vain reippaasti ja oli tehdä volteista vähän liiankin suuria. Lisäämällä pohjetyöskentelyä sain ponin kuuntelemaan itseäni paremmin. En sen kanssa kovin paljon viitsinyt lämmittelyssä säätää, ainoastaan taivuttelua ja siirtelyä sekä parin muun ohjelmanumeron kertausta. Gillanilla oli sopivasti energiaa ja se käytti sen mielestäni suurin pirtein oikeisiin asioihin.
Radalle meno ei jännittänyt oikeastaan lainkaan. Aina tietysti toivoi sijoitusta, mutta piti pysyä realistisena. Helpossa C : ssä kisasi paljon isompia poneja ja hevosia, niillä sai luonnollisesti useimmiten enemmän ja näyttävämmin kurvit suoritettua kuin pienellä ponilla. Mutta Gillan oli hyvä poni ja oli sen kanssa parit sijoituksetkin revitty. En kuitenkaan koskaan suuria ole odotellut, eikä meillä sen kummemmin tavoitteita edes ollut. Yritetään vain pitää sama taso yllä uran loppuun asti, eikä ainakaan alas päin vajota. Myönnettäköön, täytyy pelissä kunnianhimoakin olla molemmilla, ehkä se sitten on syy, joka vetoaa alitajunnaisesti tuomareihin, vaikkei askel ihan jokaisessa kulmassa ole niin puhdas kuin jollakin puoliverisellä. Mutta pieneksi ollaan kyvykkäitä, sitä muistutan ponille vähän väliä, vaikkei se oikein taida ymmärtää.
Rata meni meidän kohdallamme hyvin. Olin tyytyväinen suoritukseen ja ponikin venytteli jälkeen päin kaulaansa rentona. En kuitenkaan sijoitusta uskaltanut odottaa, ei se näytös mikään täydellinen ollut. Poni oli kuunnellut apujani hyvin, ainoastaan kaksi kertaa olin joutunut sanoman toistaa. Ehkä olin ensimmäisillä kerroilla antanut liian pienet avut ja toivonut, että toimii ajatuksella. Ei sentään kumminkaan. Nykäisin lempeän päättäväisesti ohjasta kun Gillan kurkotteli hauskanvärisellä turvallaan kohti vieressä odottelevaa mustaa risteytysponia.
- 16.12.2007 18:38[Muokattu 16.12.2007 19:18:58]TARINAKISOJEN (1. tammikuuta 2008) TARINA:
Pieni pörröinen katseli ympärilleen sieraimet tasaiseen tahtiin laajeten. Vaaleanpunainen alahuuli kohtasi pehmeän, mustan ylähuulen, eikä niiden välistä kuulunut pihahdustakaan. Shetlanninponin valko-harmaat, tupsumaiset korvat kääntyilivät välillä määritellen erilaisten äänten sijaintia. Sielukkaat, ruskeat silmät katselivat alueelle, jossa oli vilkkaampaa. Meillä oli oma hiljainen nurkkaus peremmellä kuljetusauton luona.
Annoin Gillanin katsella ympärilleen hyvän tovin, se oli ehdottomasta ponin oikeus. Olin ylpeä oristani, joka ystävällisen suloisella olemuksellaan tuntui tuovan valoa ympärilleen.
"Valmista?", kysyin, mutta poni ei kuullut. Odotin vielä hetken ennen kuin kiskaisin mustasta, nahkaisesta riimunnarusta Gillanin perääni. Se tepasteli puoliksi vierelläni koukun luokse, johon narun kiinnitin. Kävin hakemassa satulan kuljetuskopin etuosasta ja nostin sen orin kaulalle liusuttaakseni siitä alas. Vanhasta tottumuksesta satulan oikea kohta löytyi heti ja tiputin satulavyön alas. Poni käänteli ja väänteli korviaan leppoisasti, mutta seisoi silti ryhdikkäänä. Asento kertoi valppaudesta ja mielenkiinnosta tapahtumia kohtaan. Satula oli pian kiinni ja sen jälkeen pujotin suitset kimolle päähän. Suu aukesi nätisti ja solkia kiinnittäessäni kuulin hampaiden pureskelevan kuolaimia. Tarkistin, että mustat kumitutit olivat paikoillaan. Niiden ja kuolaimien kanssa tuli välillä ongelmia kun Gillanilla oli niin mahdottoman siro turpa.
Kun olin oman asuni valmistellut ja tarkistanut, että kaikki oli kunnossa, nousin selkään. Lähdimme Gillanin kanssa köpöttelemään lämmittelyaluetta kohti. Hiekka rätisi piskuisten kavioiden alla. Lämmittelyalueella oli useita meitä suurempia ratsukoita ja nauroin taas mielessäni, että saataisiin varoa jäämästä muiden alle. Niinhän se aina meni, pienen olemuksen kanssa mentäessä sai olla silmät selässäkin. Gillania ei toki haitannut, että muut menivät ohi. Se ei ponimaiseen tyyliin edes huomannut olevansa kirpun kokoinen, meni vain reippaasti ja oli tehdä volteista vähän liiankin suuria. Lisäämällä pohjetyöskentelyä sain ponin kuuntelemaan itseäni paremmin. En sen kanssa kovin paljon viitsinyt lämmittelyssä säätää, ainoastaan taivuttelua ja siirtelyä sekä parin muun ohjelmanumeron kertausta. Gillanilla oli sopivasti energiaa ja se käytti sen mielestäni suurin pirtein oikeisiin asioihin.
Radalle meno ei jännittänyt oikeastaan lainkaan. Aina tietysti toivoi sijoitusta, mutta piti pysyä realistisena. Helpossa C : ssä kisasi paljon isompia poneja ja hevosia, niillä sai luonnollisesti useimmiten enemmän ja näyttävämmin kurvit suoritettua kuin pienellä ponilla. Mutta Gillan oli hyvä poni ja oli sen kanssa parit sijoituksetkin revitty. En kuitenkaan koskaan suuria ole odotellut, eikä meillä sen kummemmin tavoitteita edes ollut. Yritetään vain pitää sama taso yllä uran loppuun asti, eikä ainakaan alas päin vajota. Myönnettäköön, täytyy pelissä kunnianhimoakin olla molemmilla, ehkä se sitten on syy, joka vetoaa alitajunnaisesti tuomareihin, vaikkei askel ihan jokaisessa kulmassa ole niin puhdas kuin jollakin puoliverisellä. Mutta pieneksi ollaan kyvykkäitä, sitä muistutan ponille vähän väliä, vaikkei se oikein taida ymmärtää.
Rata meni meidän kohdallamme hyvin. Olin tyytyväinen suoritukseen ja ponikin venytteli jälkeen päin kaulaansa rentona. En kuitenkaan sijoitusta uskaltanut odottaa, ei se näytös mikään täydellinen ollut. Poni oli kuunnellut apujani hyvin, ainoastaan kaksi kertaa olin joutunut sanoman toistaa. Ehkä olin ensimmäisillä kerroilla antanut liian pienet avut ja toivonut, että toimii ajatuksella. Ei sentään kumminkaan. Nykäisin lempeän päättäväisesti ohjasta kun Gillan kurkotteli hauskanvärisellä turvallaan kohti vieressä odottelevaa mustaa risteytysponia.
ruuti - 
- 09.06.2007 15:14[Muokattu 16.12.2007 19:15:55]
Kesä ja kesäloma. Gillan on 01.07 - 15.07 poniorejen kesälaitumella Topgunnesissa, johon pääsee ylläolevasta kotisivu -kohdasta.
Kiitos laidunpaikasta!
1 2
- 09.06.2007 15:14[Muokattu 16.12.2007 19:15:55]Kesä ja kesäloma. Gillan on 01.07 - 15.07 poniorejen kesälaitumella Topgunnesissa, johon pääsee ylläolevasta kotisivu -kohdasta.
Kiitos laidunpaikasta!