Hoitoviekku

Hoito vieraskirja

Tänne hoitajat kirjoittavat hoitokertomuksensa. Tänne ei kirjoiteta muuta! Käviät eivät saa tänne kirjoittaa!

Pääsivu   |   Kirjoita Vieraskirjaan
<< Edellinen sivu  |  Sivu 9 / 43   Viestit: 161 - 180 / 842  |  Seuraava sivu >>

Nelli - - 10.06.2008 17:36
Hoitsusi.. Delii!!<333 Cardetor ja Ice!!<3<333
Mitäs..? ..Jatkokertomus loppuu

Tulin tallille jälleen kerran hoitamaan hoitohevos Cardetoria ja Iceä . Cardetor katseli tarhastaan tuloani.
- Hörh! se hörähti.
Minä vain hymyilin hupaisalle pollelle ja lähdin hakemaan riimua ja riimunnarua tallista.

Tallissa katselin ympärille.
"Miten täällä on näin siistiä", ajattelin itsekseni.
Sitten vasta tajusin, että tallitytöt olivat siivonneet tallin käytäviä. Kun pääsin satulahuoneelle, sekin oli aivan yhtä siisti. Mutta ainut mikä satula ei loistanut, oli Icen. Katsoin sitä hieman nolaantuneena. Kipaisin hakemassa satulasaippuaa, pyyhkeen ja vesiämpärin. Sitten aloin pyyhkiä kostealla pyyhkeellä (jossa oli satulasaippuaa) satulaa. Kun satula alkoi kiillellä, vein tavarat omille paikoilleen, ja kaadoin vedet vesikarsinan viemäristä alas. Puhdistin ämpärin ja laitoin siihen puhdasta juomavettä Icelle. Ice oli nääs ulkona. Nappasin Jätkän riimun ja riimunnarun. Sitten palasin tarhan eteen.

Nappasin taskustani pari omena-kaura hevosnamia ja näyttelin niitä Jätkälle.
- Hörh! Hörh! Cardetor hörähteli namia kaipaillen.
- Jätkä. Katsotko sinä vain nameja? minä sanoin nauraen pollelle.
Astuin tarhaan. Ice oli viety jo pois, mutta viereisessä tarhassa oli vielä hevosia. Jätkä antoi minun ottaa se kiinni, joten laitoin sille riimun.
- Naps, riimun yksi lukoista napsahti.
Sen jälkeen tartuin riimunnaruun.
- Naps, kuului riimunnarun lukosta.
Annoin kärsivälliselle (no ehkä hiukan kärsivälliselle) Jätkälle heppanamit ja talutin sen ulos tarhasta. Koko ajan se kiskoi minua heinätupusta toiselle.
- Jätkää... yritin sanoa pollen kiskoessa minua vierellään.
Pian Jätkä pysähtyi heinäkasalle. Löysin maasta kepin, ja kevyesti kosketin sillä Jätkää lautasille. Hän nosti päänsä heinätupusta, jonka jälkeen kuljetin sen talliin.

Kaiken työn jälkeen oli harjaamisen aika vasta. Laitoin Jätkän sen karsinaan. Hain harjapakkini. Avasin sen käytävällä, ja otin kumisuan käteen. Jätkä laski päänsä alas. Vaihtelin välillä harjoja. Sitten harjasin hännän ja selvittelin harjan. Tarkistin ponin läpi, ja putsasin kaviot, jonka yhteydessä tarkistin kengityksen. Jätkä oli kunnossa. Hain varusteet satulahuoneesta. Icen satula on jo kuivunut. Otin kumminkin Jätkän oman satulansa. Asetin satulan pehmeästi Jätkän selälle ja asettelin sen oikealle paikalle. Asettelin huovan ja vaihdoin puolta. Asettelin huovan myös tältä puolelta ennen kuin tiputin vyön hitaasti alas. Vaihdoin puolta. Asetin Jätkälle vyön kevyesti kiinni. Sen jälkeen laitoin vielä kiirehtimättä suitset ja vein kentälle.

Oli synkkä ja sateinen sää. Suljin kentän portin perässäni ja vein
Jätkän kaartoon. Laskin rauhassa jalustimet ja kiristin vyötä. Nousin selkään pehmeästi ja kiristin vyötä vielä. Sen jälkeen sovitin jalustimet ja lähdin kävelemään uraa pitkin pitkillä ohjilla. Jätkä kulki laiskasti, joten kevyesti puristin pohkeilla. Jätkä kiihdytti hieman vain. Hetken päästä otin ohjat ja alkuverryyttelin sen ravissa. Tein ympyröitä, voltteja sekä siirtymisiä. Nostin sen jälkeem laukkojakin.Kokeilin myös pientä estettä. Keskitunnista Jätkä alkoi olla jo pirteä eikä ollenkaan laiska. Vaihdoin suunnan ja tein siirtymisiä uudelleen. Sen jälkeen annoin Jätkän laukata todella pitkään. Taputin otin keskipitkät ohjat ja ravasin. Kun olin ravannut annoin pitkää ohjaa ja otin käynnin, kävelin 5min. Siirryin kaartoon. Nousin selästä ja pidin koko ajan Jätkästä kiinni. Toin kentälle kolme pientä ristikkoa. Sen jälkeen palasin kaartoon, menin selkään ja laukkasin ristikot. Jätkä meni ne kiltisti. Loppuverryyttelin lopuksi vielä hevosen ennen talliin vientiä.

Tallissa hoidin ja tarkastin huolellisesti koko ponin. Sitten vein sen syömään ruohoa tallipihaan.

Kyllä ruoho maistui. Söin omia eväitäni ja pidin vähän kiinni pitkästä liinasta. Jätkä vain mässytti ruohoa - sen eväitä. Olimme siinä noin 7 minuuttia, jonka jälkeen päästin sen tarhaan. Hetken päästä myös sen kaverit tuotiin tarhaan.

Menin sisälle talliin. Menin Jätkän karsinaan. Se oli puhdas, mutta siellä ei ollut paljon kuivikkeita. Toin kottikärryillä lisää kuivikkeita.

Lepäsin hetken ennen kuin menen hotamaan Iceä. Noh juttelin siinä hetkisen Maryn kanssa. Sitten menin Icen luo. Pistin sille riimun ja talutin sen tallikäytävälle. Suljin karsinan oven ja menimme ulos. Päästin Icen laitumelle sen kavereiden luokse. Sitten menin itse sisälle siivoamaan Isen karsinaa. Se oli kyllä aika siisti mutta pistin sinnekkin hieman lisää kuivikkeita. Pesin myös sen kupit huolella ja tarkastin onko suolakivi hyvässä kondiksessa. Hain Icen takaisin sisään. Menin satulahuoneeseen ja otin harjapakkini. Toin sen Icen karsinalle. Otin kamman ja menin karsinaan. Selvitin sillä Icen hännän ja haran. Sitten otin kumisualla ja sen päälle pölyharjalla. Lopuksi harjasin pään ja otin kaviot. Menin takaisin satulahuoneeseen ja vein pakkini sinne. Otin sen kiiltävän satulan ja suitset, toin ne karsinalle. Pistin ensiksi satulan paikoilleen ja menin toiselle puolelle. Suoristin satulahuovan ja pudotin satulavyön. Kiristin sen ja otin suitset. Ice ei oikein antanut minun laittaa suitsia, mutta sain ne kumminkin sille. Polle oli valmis ja vein sen kentälle. Sade oli loppunut mutta oli kosteaa. "Niirhh" kuului kovaa viereiseltä laituelta. Ice säikähti ja riuhtaisi minua. En onneksi kaatunut sille mutaiselle kentälle.

Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Nousin rauhallisesti selkään. Yritin vielä selästä kiristää satulavyötä. Otin vasemman kierron ja tein voltteja ja ympyröitä. Kun Ice oli lämmennyt ja valmis laukkaamaan ja ravaamaan otin ravin kautta laukan. Laukkasin pitkään ja sitten otin käynnin. Pakitin kuusi askelta ja nostin suoraan ravin. Ravasin taas hetken ja otin käynnin. Vaihdoin suuntaa pohkeenväistöllä ja otin ravin. Otin sitten laukan ja laukkasin hetken. Pysähdyin, pakitin kuusiaskelta ja otin ravin. Lopuksi otin käynnin ja lähdin maastoon loppuverkkailemaan. Päätin mennä pienelle maasto retkelle. Meillä meni n.20min kunhan palasimme takaisin tallille. Kiitin Iceä ja nousin pois satulasta. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet. Talutin Icen sisälle. Sen karsinassa otin siltä hikiset kamat pois ja vein ne satulahuoneeseen (pesin tietenkin kuolaimet suitsista). Kun tulin otin harjapakkini mukaan. Harjasin Icen vain pölyharjalla ja otin kaviot. Annoin sille viimeiset namupalani ja pistin sille riimun. Vein sen ulos laitumelle, kun ei enää satanut, mutta oli synkkää. Taputin molempia hoitsujani ja menin talliin.

Menin Delin luokse. Moikkasin sitä ja pistin sille varsanriimun. Otin liinan ja menimme ulos. Ulkona juoksutin hetken pientä Deliä, jotta sekin saisi jotain liikuntaa. Juoksutin sitä vain vaivaiset viisitoistaminuuttia. Sitten vein sen sisälle ja annoin sille kädestä heinää.

Pyörin vielä tallissa ja moikkailin hevosia ennen kuin lähdin kotiin. *Loppu*

-Nelli-

Vastaus:
Mukava kertomus, Nelli. Saat tästä 65v€ :D

-Miley


Mary - - 08.06.2008 22:26
Hoitsusi.. Jätskä<33
Mitäs..? Maastoon virkistäytymään.

Moi! olen palannut<3 :).


Tulin klo 21.30 mökiltä, itseasiassa menimme siitä tallin ohi. Äiti ja iskä jättivät minut tallille. Juoksin heti talliin ja ihmettelin miksi Jätski oli karsinassa. No ei siitä enempää, Kävin hakemassa harjapakin ja aloin harjata Jätkää pitkin ja pehmein vedoin. Pitkän mökkireissun jälkeen en halunnut ratsastaa,Joten Lähtisin taluttelemaan Jätkää maastoon. Kun olin harjannut Jätkän
niin aloin ottaa kavioita. Jätkä nosti kaviot hyvin mutta oikeassa etukaviossa oli kivi, Joten siinä oli hetken ongelmaa.. Kun olin Hoitanut Jätskin, Laitoin sille riimun päähän ja siihen narun. Jätkä oli kiltti ja aika väsynyt joten se antoin laittaa riimun hyvin. Lähdin taluttamaan sitä pienelle maastolenkille..

Maastossa Jätkä yritti kokoajan syödä joko ruohoa tai lehtiä,jouduin aina vetästä sen pois. Annoin sen ottaa pienen lehdenpalan vain. Kun se oli mussuttanu sen, innostin sen maiskuttamalla raviin. Ravattiin siinä hetki ja lopetettiin eli siirryttiin käyntiin.

Kun vihdoin saavuttiin tallin pihaan, Vein Jätkän suoraan laitsalle. Kun vilkaisin kelloa, Se oli jo klo 22.00. Äitikin oli jo parkkiksella.
Jätkän laitsalle oli ns "rakennettu" sellainen iso kuppi missä oli veden ja ruoan puoli erikseen. Menin ripeästi hakemaan Jätkälle kauraa ja vettä. Kun olin laittanut ne, Otin laitsan viereisestä heinäpaalista vähän heinää sille. Sitten huikkasin:
-Heippa Muru!, nähdään huomenna<33
Ja sitten lähdin kotiin.

Anteeksi mahdollisista virheistä yms. Tiedän etten kertonut kovin tarkasti ;).

-Mary- :)

Vastaus:
Olisit voinut kertoa vähän tarkemmin maastosta ym. muttaa.. Saat 15v€ :]

-Miley, Alita & Carol


Mary - - 05.06.2008 16:19
Hoitsusi.. !Cartedor!
Mitäs..? Maastoon virkistäytymään.

Tulin pyörällä tallille. Menin hakemaan riimun narun ja porkkanan. Menin Jätkin laitsan luokse ja menin "sisään". Heitin porkkanan nurmikolle ja Jätkä lähti perään. Sitten menin hipihiljaa sen viereen ja laitoin narun kiinni riimuun. Lähdin taluttamaan Jätkää hoitopuomille. Puomilla sidoin Jätskin kiinni siihen ja pyysin ohikulkevaa Audreytä vartioimaan Jätkää. Menin hakemaan harjapakin. Tultuani takaisin Audrey lähti ja aloin pyöritellä Jätskin karvaa kumisualla. Sitten otin pölärillä irronneet liat pois. Sitten otin pään , Jätski laittoi silmät kiinni kun harjasin sen päätä,pienellä,pehmeällä harjalla... Seuraavaksi otin kaviot. Jätski nosti kaviot hyvin.

Sen jälkeen vein Jätkän karsinaan ja hain suitset. Kun tulin takaisin, Aloin pukea suitsia Jätskille. Jätskinen otti kuolaimet mukisematta. Kun sain Jätskille suitset, Lähdin taluttamaan sitä tallin pihalle. Siellä hyppäsin tuolilta Jätkän selkään. Annoin pitkät ohjat ja komensin Jätskin rauhalliseen käyntiin. jätski oli aivan ihanan tuntuinen. Se nautti kesästä ja siitä että ei tarvinnut kantaa satulaa selässä. (luulisin :D.)
Menin erästä metsäpolkua ihan vain käynnissä. Kun saavuimme eräälle vähän viileämmälle aukiolle nostin ravin. Ravattiin siihen asti kunnes tuli taas kuma. Viileässä Jätski ravasi reippaasti ja iloisesti. Kun tuli pitkä hiekkatie, kuin luotu laukkaamiseen, annoin laukkapohkeet ja Jätski alkoi laukata (rauhallisesti). Pystyin ihmeen hyvin istumaan selässä paljoa pomppimatta. Sitten hetken päästä siirsin ravinkautta käyntiin. Kiersin vielä pienen lenkin ja menin koko lenkin loppukäyntejä. Lenkin jälkeen, saavuimme tallin pihalle. Olin juuri tulossa alas selästä, Jätski oli nopeampi ja tavallaan "auttoi" minut pois selästä pienellä pukilla :D. Tulin ihan jaloilleni alas.

Seuraavaksi talutin Jätkän omaan ihanaan karsinaansa. Otin Jätskiltä suitset pois. Sitten laitoin sille riimun ja talutin sen siitä pesukarsinaan. Laitoin Jätkän kahdella narulla kiinni ja avasin hanan. Kun vihdoin letkusta alkoi tulla vettä, Aloin huuhdella sillä Jätkää. Kun Jätskipätski oli pesty, talutin sen takaisin karsinaan. Otin hikiviilalla ylimääräis vedet pois. Jätskille oli tuotu kaikki heinät ja ruuat, joten jätin Jätskin hetkeksi syömään niitä...

Kun tulin taas Jätskin karsinaan, Taputin jätskiä kaulalle ja laitoin sille riimun. Lähdin (taas)taluttamaan Jätskiä laitumelle. Jäin hetkeksi katselemaan sitä kun se lähti laukkaamaan ympäri laidunta. Seuraavaksi lähdin putsaamaan Jätkän karsinaa. Ihmeellistä kyllä, Siellä ei ollut lantaa :D. Hain kottikärryt ja lastasin karsinan purut sinne. Seuraavaksi hain puhdasta purua ja lastasin ne karsinaan :D.

Sitten menin pyhdistamaan Jätskin kamoja. Satula oli ihan puhdas..
Joten hain saippuaa,sienen,pyyhkeen ja vesiämpärin. Kastoi sienen veteen ja laitoin siihen saippuaa. Sitten aloin vedellä sillä suitsia läpikotaisin. Kun suitset olivat kaikkialta saippuassa, Kuivasin ne pyyhkeellä. Se riitti, sillä suitset kiilsivät.

Sitten menin Jätskin luo ja annoin sille porkkanan. Lopuksi halasin sitä ja lupasin tulla vielä illalla hoitamaan sitä.

ps: Kun tuun vielä "illalla", se on eri tarina..
pps. Anteeksi,mahdollisista virheistä :)<33.

-Mary-

Vastaus:
Mukava kertomus. Saat tästä 12v€ :D

-Miley


Nelli - - 04.06.2008 15:17
Hoitsusi.. Cardetor/Jätski!!<33<333
Mitäs..? ..Jatkokertomus jatkuu..

-JATKOA-


Elikkäs kun olin päässyt kentälle kiristin Jätskin satulavyön ja laskin jalustimet, sitten nousin selkään. Tuntui mukavalta kun olin taas korkealla hevosen selässä. Siinä kun tein alku verkkoja ystäväni Mary tuli aidalle juttelemaan kanssani..
-Moikka Jätski ja Nelli!!
-Moi Mary!!!
-Mitä meinasitte tänään tehdä, kysyi Mary?
-Ajattelin ekaks mennä kouluu ja ehkä puomeja sitten varmaa ilman satulaa maastoon :)
-Kiva!! Teille tulee olemaan varmaa tosi hauskaa ;) mut.. Moikka pitää mennä!<3
-Moikka Mary!!<3
Tuon keskustelun jälkeen aloin tehdä kiemurauria ja sen sellaista. Jätski oli tänään alkutunnista vähän laiska, mutta loppua kohden se virkistyi. Harjoittelin myös ympyrällä laukkaa ja pysähdyksestä laukkaan. Aluksi Jätski ei keskittynyt siihen puuhaan yhtään mutta hetken kuluttua se jaksoi kuunnella apujani..
-"Ja eikun suunnan vaihto, ja laukkaa.."Mä sanoin aina välillä xD
Siinä se alku kuluikin. Mutta aidalla katsoi eräs tyttö jota pyysin laittamaan puomeja.. Hän ei puhunut ollenkaan nyäkkäili vaan..
Nyt kun minulla oli puomeja menin niitä käynnissä, ravissa ja laukassa. Tein myös jonkin hiukan suuremman esteen jota menin monta kertaa eri suunnista ja eri tavoin. Oli mennyt n. puolitoistatuntia ja nousin hetkeksi pois Jätskin selästä. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet, sitten talutin Jätskin hetkeksi sisälle odottamaan. Vein satulan pois ja otin taas Jätskin ohjista kiinni. Vein sen ulos ja nousin selkään. Aijoin lähteä maastoon. Parin metrin päästä tallista nostin laukan ja laukkasin ilman satulaa melkein koko hiekkatien. Sen tien lopussa näin joidenkin tyttöjen ratsastavan hevosillaan. Menin ripeästi siitä ohi ja he tuijottivat minua niin kauan kun näkivät minut.. Menimme myös asfaltti tiellä, kun kiersimme todella pitkän lenkin. Nähdessäni tallin otin loppu ravit. Ravasin hetken ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme tallin pihaan jossa laskeuduin alas. Kiitin Jätskiä ja vein sen sisälle.

Otin suitset pois ja ripustin ne ovessa olevaan koukkuun. Pistin sille riimun päähän ja aloin harjata sitä. Kun olin saanut harjata sitä pitkään vein sen pesuboksiin. Huuhtelin Jätskin viileällä vedellä. Huuhtelun jälkeen laitoin sille karsinassa kesäloimen ja vein sen tarhaan. Tulin takaisin sisälle ja pesin sen kuolaimet, ja pakkasin suitset. Tulin sen jälkeen siivoamaan sen karsinan. Sitten kun se oli siivottu menin ulos syömään eväitä.






---JaTkUu---

Vastaus:
-->

-Miley


Nelli - - 03.06.2008 10:06
Hoitsusi.. Cardetor!!<33
Mitäs..? Tulin hoitelemaan

(Huom! kutsun Cardetorii karkiks.. se on sen uus lemppa nimi) Tulin pyörällä tallille. Pistin pyöräni lukkoon ja hipsuttelin talliin. Ensiksi tutustuin paikkoihin ja etsin Karkin karsinan. Siellähän se kökötti.. Menin hiljattain sen luokse ja annoin sen haistella ja tutustua minuun. Sitten se hinahti tervehtiäkseen minua. Pistin sille riimun ja talutin sen ulos puomille. Hain rivakasti harjat ja aloin hoitaa Karkkia. pölärillä ensiksi ja siitähän se polle tykkäsi. Harjailin sitä siinä hetken aikaa kunhan eräs tyttö tuli luokseni. Hän katsoi Karkkia uteliaasti ja minua alkoi hämätä mitä se siinä "töllöttää".
-Moi mä oon Nelli..
-Moi. Ihana heponen.
-Niinhän se on.. Mä hoidan sitä niin.. öö.. haluisitko kokeilla silittää sitä?
-Kjoo kylläphän se käy.
Siinä kun mä harjailin Karkkia se eräs tyttö katsoi ja silitteli sitä. Kun olin saanut sen harjattua tyttö lähti saman tien. Mua jäi vähä hämäämään miks se vaa yht äkkii lähti. Kun menin sisälle Karkin kanssa se tyttö tuli joidenkin rikkaruohojen kanssa meidän luokse ja sanoi..
-Tassa olis heposelle vuokaa.
- Kiitos mutta en voi antaa niitä nyt Karkille koska se on juuri syönyt.. Ja haluisin nyt hoitaa Karkkia yksin että voiditko mennä katsomaan jotakin toista hevosta?
-Kulla mä voin..
Sitten hän lähti ja sain Karkin vihdoin valmiiksi. Hain Karkin kamat ja pistin ne sille. Kun oltiin valmista pistin kypärän päähän ja otin raipan. Lähdimme maastoon. Nousin ulkona selkään ja säädin jalustimet. Kiristin selästä vielä satulavyön ja lähdin matkaan. Kävelimme pari metriä kunhan kuulin jonkun huutavan Nelli! Nelli! OOTA Nelli!! Vilkasin taakseni ja huomasin et Mary tuli sieltä.
-Moi Nelli Mary sanoi hengästyneenä.
-Moikka vaa, kiva ku tavattii. :-)
-Niin Nelli muute kiitti ku voit hoitaa Jätskii.
-Eippä' mittää se oon just IHANA<33
-Kiva kuulla mut mä meen nyt moikka.
-moikka
Nyt pääsin lähtemään maastoon. Menin käyntiä noin vartin ja aloin sen jälkeen ravata. Koitin tehdä hiemat koulu juttuja mutta Karkki ei oinein jaksanut keskittyä ja oli kovin kömpelö. Se sitten riitti. Otimme pitkiä laukka pätkiä ja hyppäsimme maasto esteitä :) Tuli todella monipuolinen reissu! Hiekkatiellä otimme loppu ravit ja kävelimme tallin pihaan. Nousin pois Karkin selästä ja nostin jalustimet. Vein Karkin hänen karsinan ja otin kamat pois. Pakkasin suitset ja pesin kuolaimet, vein satulan sen omalle paikalleen. Tulin takaisin karsinaan ja harjasin Karkin todella hyvin. Vein sen sitten tarhaan ja sanoin heipat. Tulin vielä sisälle putsaamaan sen kupit ja karsinan. Lopuksi annoin sille sen ruuat ja kävin moikkaamassa sitä ja lähdin kotiin.

Vastaus:
Ihan kiva kertomus, Nelli. Tosin aika lyhyt. Saisit kertomustasi pitenemään kertomalla esim. ratsastuksesta enemmän :D Mutta saat tästä 10v€ :D

-Miley


Mary - - 03.06.2008 08:52
Hoitsusi.. Cartedor<<33
Mitäs..? Esteita tälläkertaa..

kirjoitan tässä nyt miniskidi tarinan :P.
Tulin taas tallille pöyrällä. Menin hakemaan Riimun narun tallista. Lähdin Jätskin laidunta kohti. Se hirnahteli minulle kun saavuin. Otin sen kiinni heinän avulla. Lähdin taluttamaan sitä hoitopuomille. ja niin kuin luonteessa lukeekin, se oli tosi villi. Olin eilen jättänyt harjani siihen valmiiksi koska tiesin että en aamulla muistaisi hakea sitä :D.

ensin otin kaviot jotta ne menisivät pois alta. Jätski nosti kaviot hyvin. Sitten kaivoin pölyharjan esiin harjapakista. Aloin harjata Jätskiä sillä. jätski yritti hyöriä ja pyöriä ja se hörisi paljon :P. Se oli niiin lutusen näköinen. Kun vihdoin olin harjannut sen, vein sen karsinaan. Menin laittamaan kentälle 20cm esteet,aikoisin hypätä ilman satulaa ;P. Sitten menin hakemaan Jätskin suitsia. Menin suitsien kanssa Jätskin karsinalle,Ja aloin laittaa suitsia. Se otti kuolaimet hyvin ja ei siinä muutakaan ongelmaa ollut. Talutin Jätskin erään penkin viereen ja minä ponnistin siitä selkään. Menin alkukäynnit maastoon. Kiersin erään pikkuisen metsäpolun, sitten otin ohjat ja ohjasin Jätskin kentälle. Jätski totteli hyvin pohjettani ja ohjaa myöskin. Kun oli mennyt kierroksen lyhyillä ohjilla, Annoin pohkeita hiukan ja Jätski ravasi jo :D. Kierroksen ravin jälkeen Nostin laukan. Se oli niin ihanan tuntuista ja tasaista kun Jätskillä oli niin pehkemä selkä. Sitten Pidätin Jätskin käyntiin. Seuraavaksi ohjasin Jätskin täyskaartoon. Nostin ravin kautta vasempaan harjoitslaukkaan. Lyhyen sivun keskeltä, käänsin jo estettä kohti.Esteellä sanoin tyynesti"hyppää" ja Jätski hyppäsi.
Minä lensin kaulalle mutta Nousin kuitenki ylös selän päälle. Sitten ohjasin Jätskin uudestaan Esteelle.
ensin ravasin,nostin laukan ja Jätski hyppäsi esteen. Taas liu'uin eteenpäin mutta en niin pahasti kuin äsken. Jätskistä oli kivaa hypätä miniestettä. Kolmas kerta alkoi sujua ja neljäs ja viideskin.
Sitten Pidätin Jätskin raviin ja käyntiin. Jätski heilutteli iloisesti päätään kun annoin pitkät ohjat.

Loppukäyntien Jälkeen tulin alas selästä Ja talutin Jätskin karsinaansa,otin hoitopuomilta harjapakin mukaani. Laskin harjapakin karsinan viereen. Avasin suitsien soljet ja otin suitset pois. Vein ne satulahuoneeseen. Kun tulin takaisin Otin hiet pois hikiviilalla, ja harjasin ja otin kaviot. Jätski ähkyi ja puhkui kuumuuttaan. Laitoin sille riimun ja siihen rarun. Lähdin taluttamaan Jätskiä Laitumelle. Kun palasin talliin, Hain kottikärry ja lantalapion. Vein lannat lantalaan ja Purut kottikärryllä pois. Toin kottikärryllä myös uutta purua tilalle. Siellä Miley jakeli heiniä yksäreille , Myös Jätskille. Sitten Carol tuli ja jakoin muut ruuat. Kävin itse hakemassa Raikasta vettä. Vein lutuselleni porkkanan ja Taputin sitä. Sitten lähdin polkemaan kotiin. :).

oho,ei siit nyt maailman lyhyin tullutkaan :D.




Vastaus:
Ihan kiva kertomus, Mary. Saat tästä 11v€ :D

-Miley


Audrey - - 01.06.2008 16:41
Hoitsusi.. Mid´s Ameera Flower<33333
Mitäs..? Tulin hoitelemaan

Murjotin tullessani tallille. Äiti oli sitten niin epäreilu. Olin saanut tulla tallille hoitamaan Flowerin, mutten saanut lähteä ratsastamaan.
Kävelin haikeilla mielin Flowerin laitumelle. Pujahdin laitumelle aida ali ja menin halaamaan Floweria.
Kaksi suurta ja pyöreää, kimaltelevaa kyyneltä pyörähti poskilleni.
Äiti oli jopa uhannut myydä Flowerin jollekin muulle.
Silloin olin joutunut turvautumaan siihen, että jos myisimme Flowerin pois, se saattaisi saada suurtakin vahinkoa aikaan, sillä se oli ollut minullakin vasta vähän aikaa.

Otin Flowerin riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä hoitopuomille. Sidoin sen sitten kiinni ja kävin hakemassa harjat.
Harjasin Flowerin viimeisen päälle, sillä halusin sen olevan loistelian kaikista yksityisistä tammoista ja muistakin yksäreistä.
Kun olin harjannut Flowerin, putsasin sen etuset ja sitten takaset.
Kyllä Flower nyt oli ihan hyvän näköinen.
Vein sen takaisin laitumelle. Sitten menin viemään harjat pois. Kävin vielä tarkistamassa karsinan.
Kurkkasin sen kaksiosaisen oven yli ja ilahduin. Kuten oletinkin, karsina oli puhdas, sillä Flower oli yötkin nyt ulkona, laitumella.
Menin satulahuoneeseen ja otin Flowerin yleis- ja koulusatulan satulahuoneen penkille. Sitten otin vielä sen suitset. Hain satulasaippuaa ja ihan vähän vettä.
Rupesin pesemään Flowerin yleissatulaa.
Kun se oli puhdas, pesin Flowerin koulusatulan. Jynssäsin sitä hieman kauemmin.
Kun satulat oli pesty otin suitset ja pesin ensimmäiseki kuolaimet. Sitten vähällä vedellä suitsien nahkaosat. Sitten olinkin jo valmis.
Laitoin kamat paikoilleen ja lähdin tallista. Menin moikkaamaan Flowerin ja sitten lähdin.


Vastaus:
Ihan kiva kertomus. Saat tästä 10v€ :D

-Miley


Mary - - 01.06.2008 10:46
Hoitsusi.. <3|Cartedor|<3
Mitäs..? Jatkokertomus alkaa..

Äiti toi minut tallille. Menin katsomaan Laitumelta, se ei ollut siellä, menin katsomaan toiselta laitsalta ja siellä se oli.
Sillä oli riimu päässä joten menin hakemaan riimun-narun ja Kuivaleivän.
Menin laitumelle ja näytin leipää. Se tuli luokseni ja klipsautin narun kiinni riimuun. Talutin Jätskin karsinaan ja annoin sille sen leivän. Harjat olivat vieressä joten Aloin harjata sitä. Jätski oli tosi pölyinen ja mutainen joten päätin aloittaa Kumisualla. Jätski oikein nautti silmät kiinni kun pyörittelin sen turkkia sualla :D.
Sitten Pölyharjalla pyörityksellä irronneet liat pois. Sitten pehmeällä harjalla jalat,mahan alus
ja vähän päältäkin. Kun lähdin karsinasta, jätski potkaisi ovea ja heilutti päätään, tulkitsin sen "hei!, entäs pää sitte?"
Ja menin harjaamaan vielä Jätskin pään. Sen jälkeen, laitoin sille riimun ja lähdin taluttelemaan sitä kentälle. Kentällä oli puomit valmiina. Mentiin ensin alkukäyntejä uraa pitkin. Sitten otin narun hiukan kireämmälle ja tein kokorata leikkaa ja suunta vaihtui. Tehtiin siinä sitten käynnissä voltteja yms. Jätkän mielestä oli kivaa mennä käyntiä kun oli niin kuuma. Sitten käänsin puomeja kohti joita oli siis neljä.
Mentiin puomit käynnissä. Tein sen jälkeen täyskaarron ja nostin siihen suuntaan ravin. Piti maiskuttaa aika paljon kun Jätski ei jaksaisi ravata näin kuumalla säällä :D. Ravattiin kumminkin siinä kierros ja mentiin puomit ravissa. ihan hyvin sekin meni. Yhtäkkiä kentän läpi juoksi jänis ja Jätski pomppasi melkein ojaan. en päästänyt irti joten lensin mukana ja tuli palovamma käteen xD.
Menimme hetken käyntiä vielä ja sitten Talutin Jätskin karsinaan. Otin sen hiet pois hikiviilalla ja laitoin sille ohuen hikiloimen. Lähdin taluttamaan sitä laitumelle.
Kun päästin sen oikein riimusta pois (ilman riimua siis) laitumelle, se vain löntysteli tiehensä. Minä nauroin. Mutta sitten se huomasi Shamin ja juoksi sen luo. Lähdin siivoamaan karsinaa. Karsinaan oli jo tuotu ruuat ja juomat joten ei niitä tarvitsisi hakea. Hain kottikärryt ja Laitoin purut ja lannat siihen. Vein Lannat lantalaan ja purut pois. Sitten toin uutta purua tilalle. Kävin hakemassa Porkkanan ja laitoin sen Jätskin ruokakuppiin jossa olikin jo kauraa :).
Sitten äiti soitti minut syömään ja ostamaan Uusia ratsastus housuja.
Tule kyllä vielä takaisin.
Äiti hakiminut pian.
JATKUU...

Vastaus:
-->

-Miley


-iitu- - - 31.05.2008 18:50
Hoitsusi.. Sham<3<3<33
Mitäs..? Tulin hoitelemaan

Ennen kuin pääsin tallille hoitamaan, kotona oli kauheata. Äiti pakotti siivota ja aina kun sain jotain valmiiksi, se keksi jotain uutta. Kun äiti vihdoin ei enää keksinyt mitään, juoksin huoneeseeni ja aloin pukea talli vaatteita. Kun olin pukenut, niin juoksin nopeasti pyörälleni ja huomasin että minulla ei ole avainta. En halunnut suututtaa äitiä sillä, joten jouduin kävelemään tallille. No, itseasiassa juoksin...
Tallilla menin heti hoitsuni Shamin luokse ja tervehsin sitä. Kun olin tervehtinyt sen, niin menin hakemaan hoitopakin ja harjata sitä. Harjasin Shamia kauan eriharjoilla. Kun lopetin harjauksen, niin Sham kääntyi katsomaan minua ja näytti siltä, että yritti sanoa: "Lopetitko sä jo!Lisää!!!"
Ymmärsin katseen ja päätin, että jos Sham nostaa kaviot hyvin puhdistusta varten, niin jatkaisin harjausta vielä. Sham nosti kaviot tosi hyvin, ihan kuin olisi tajunnut, että jos käyttäytyy hyvin, niin saa palkinnon.
Jatkoin siis harjaamista vielä hetken, jonka jälkeen lähdin hakemaan riimua ja riimunnarua. Kun tulin takaisin kädessäni riimu ja naru, Sham katsoi, että mitä aioin. Pistin riimun Shamin päähän ja narun siihen kiinni. Sitten lähdin pois karsinasta Sham mukanani. Aioin viedä Shamin ulos maastoon kävelemään. Sham ihmetteli maastossa vielä hetken miksen ratsastanut, mutta alkoi melkein heti nauttia siitä, ettei sen tarvinnut kantaa minua selässään XD.
Yhtäkkiä Sham pelästyi jotain ja hyppäsi pois polulta. Melkein päästin irti, mutta sain jotenkin pidettyä riimunnarusta kiinni. Sitten näin sen, mitä Sham oli pelästynyt. Se oli fasaani. Pidin tiukasti kiinni narusta, niin kauan että fasaani lähti.
Jatkoin matkaa ja ihan yhtäkkiä olin jo talli pihassa. Katsoin kelloa ja tajusin, että olin ollut maastossa kävelemässä Shamin kanssa reilun tunnin.
Annoin Shamin vielä hatken syödä vihreää ruohoa "aidan toiselta puolelta". Jonka jälkeen vein sen hoitopuomiin, hain harjat ja harjasin vielä vähän.
Kun olin harjannut ja puhdistanut kaviot, jotka se nosti hyvin paitsi, että ei antanut nostaa toista etukaviota.Viimeisenä harjasin myös pään.Toimenpiteen jälkeen vein Shamin laitumelle ja menin itse siivoamaan karsinan. Siivosin karsinan nopeasti, koska halusin puhdistaa Shamin varusteet puhtaaksi seuraavaa päivää varten. Puhdistin satulan, suitset ja harjasin satulahuovan puhtaaksi.
Kun kaikki oli valmista menin hakemaan Shamia laitumelta. Kun sain sen karsinaan menin hakemaan sille raikasta vettä, kuiva heinää ja omenan.
Katsoin kuin Sham söi ja kun se oli syönyt hyvästelin sen ja lupasin tulla seuraavana päivänä hoitamaan sitä taas.
Lähdin tallilta kotiin kävellen...

SHAM ON IHANA!!!!!

-iitu-

Vastaus:
Mukava kertomus, -Iitu-. Olisit tosin voinut kertoa vähän enemmän esim. maastosta olostanne, mutta saat tästä nyt 10v€ :D

-Miley


Freeya - - 25.05.2008 10:46
Hoitsusi.. omat pollet Pommi ja Beea, nyt myös Suski ja Surra
Mitäs..? Maastoon virkistäytymään.

Tallilla oli aika hiljaista vielä. Kyllähän sen ymmärtää kun kello on vielä niin vähän. Eiliset tapahtumat tulvivat mieleeni. Toista varsoista en pitäisi, mutta en haluaisi myydä ihan ventovieraallekaan. Sannalle, voisin toisen myydä. Kävelin laitumen reunalle. Pommi oli jo siellä. Beea oli viety varsoineen pinemmälle laitumelle.
- Toposseus Bemiwa!! sanoin kovalla äänellä.
Pommi käänsi päätään ja vaivautui ravaamaan luokseni.
Silitin Pommia hetken ja annoin sille omenan.
- Odotas hetki poika, sanoin sille ja lähdin latumen vierestä.
Menin katsomaan Beeaa ja varsoja.
Surra ravaili kauniisti Beean ympärillä. Suski sen sijaan vain makasi elottomana. Hyppäsin äkkiä laitumen aidan yli. Kiiruhdin Suskin luokse. Tarkemmin katsottuna, Suski ei edes hengittänyt kunnolla. Paha aavistus sai minut valtaansa. Eläinlääkäri oli sanonut eilen, että pitää nostaa varsa mahdollisimman nopeasti pystyyn ja jos ei auta, niin pyöritellä kahta sormea sen ei ihan kaulalla, mutta siinä kauhkojen kohdalla. Nostin Suskin varovasti pystyyn. Se rupesi hengittämään paremmin, mutta se oli silti epätasaisa rohinaa. Pyörittelin sormeani keuhkojen kohdassa. Pian Suski jo hengittikin ihan normaalisti. Silitin sitä varovasti ja menin sitten Surran luokse. Surra oli kunnossa ja niin myös Beeakin.
Minä siis lähdin laitumelta ja menin hakemaan Pommia.

Harjailin Pommia. Sitten otin sen kunnolla kumisualla ja muilla harjoilla. Kun olin tyytyväinen Pommiin ja omaan harjaukseeni, kävin hakemassa satulan ja suitset. Sain sen ottamaan kuolaimetkin ihan kunnolla. Suitset menivät sille oikein nätisti.
Sitten heitin sen selkään satulan ja kiristin sitten satulavyön. Pommi näytti oikein hienolta. Sitten huomasin yhden pikku seikan. Satula oli käynyt jo liian pieneksi. Kyllä se nyt kerran menisi, mutta sitten pitäisi ostaakkin uusi satula, koska ei pienellä satulalla montaa kertaa voisi ratsastaa.
Talutin Pommin ulos. Se hengitti syvään ja hartaasti kesä ilmaa. Kaikkialla tuoksui kesäinen ilma.
Talutin Pommin kentälle. Knettä oli suuri. Huomasin jopa Katan harjoittelevan yksärillään kentällä. Kata ravasi kevyttä hevosellaan. Nousin Pommin selkään. Lyhensin ohjat ja annoin pohkeita. Pommi lähti pitkin ja nopein askelin käyntiä. Menin kymmenen minuuttia käyntiä. Sitten annoin Pommille raviavut ja se lähtikin heti samaiselta paikaltaan ravaamaan. Tuntui niin ihanalta olla hevosen omistaja. Nyt omistin vielä hetken neljä pollea, sitten kun Suski ja Surra olisivat vieroitus ikäisiä, myisin toisen pois. Se tietenkin teki kipeää, mutta mitä muutakaan voisin? Tätä kysymystä olin kysynyt itseltäni jo moljoonia kertoja. päätin keskittyä enemmän ratsastukseen ja tähän hetkeen. Nyt Surra ja Suski olivat minun ja ehkei minun tarvitsisikaan myydä kumpaakaan pois.
Huomasin, että Pommi oli alkanut kyllästyä pitkään ravi jaksoon ja oli nyt hiljentämässä, joten ohjasin sen pois kentältä, suoraan maastoon. Kun olin päässyt maastoreitille, pidensin ohjat ja Pommi rupesi omatoimisesti laukkaamaan. Istuin Pommin selässä rennon letkeästi. Menin viitisentoista minuuttia laukkaa ja pysäytin Pommin sitten kokonaan. Laskeuduin sen selästä alas ja nostin jalustimet ristiin sen selän päälle. Sitten ponnistin ja pääsin Pommin selkään. Etsin sopivaa asnetoa, sillä nyt ei ollut jalustimia. Kun olin varma, että kaikki onnistuu, annoin ruunalle pohkeet ja menimme viisi minuuttia käyntiä. Lyhensin ohjia ja vähitellen Pommi nosti laukkaan. Laukkasin Pommilla rinnettä ylös ratsastajapolulle. Polulla ei näkynyt muita. Yleensä se oli täynnä ratsastajia ja hevosia..Tänäänpä ei ollutkaan. Sain olla rauhassa. Pommi meni polkua eteenpäin tottumuksesta. Minun ei tarvinnut edes antaa käskyjä, kun se jo kääntyili polulla oikeaan suuntaan. Olimme ratsastamassa suoraan rannikolle. Yleensä sinne ei ollut lupaa, mennä mutta koska oli kaunis ja aurinkoine aamupäivä, päätin, ettei kukaana estäisi minua.
Rannalle päästyämme Pommi halusikin jo uimaan. Laskauduin alas satulasta ja avasin satulavyön. Nostin satulan hiekalle. Sitten nousin takasin Pommin selkään. Se käveli vähän epäylväästi veteen.

Pommi polskutteli vedessä ja ui koko ajan minut selässään kauemmas rannasta.
- Nonniin poika! Käännytääs takaisin, sanoin pommille kun olimme ihan kamalan kaukana rannasta. Nykäisin Pommin ohjista ja lähdin ohjaamaan sitä rantaa kohden. Pommi osoitti mieltään nykimällä päätään, mutta totteli silti.
Kun olimme rannalla huomasin monet kavionpainanteet hiekassa. Ne eivät olleet olleet siinä silloin, kun olin tullut uimaan. Yhdet niistä johtivat mereen, utta kahdet tulivat sieltä poispäin. Juttu arvelutti, minua, mutta jätin sen omaan arvoonsa.
Laitoin satulan Pommin selkään ja ratsastin pois rannalta. Ratsupolulla oli nyt vain yksi hiljakseen etenevä hahmo. Tunnistin sen Addieksi, Audreyn isosiskoksi joka omisti Diabolo nimisen ponin. Diabolokin oli jo vanha ja eten nytkin vain käyntiä.
Ravasin Pommilla ketterästi Addien viereen ja hiljensin sitten käyntiin.
- Heippa Ad! Diabolo kantoi sinut tänne asti! sanoin Addielle.
- Moi..Viimeisiä ratsastuskertoja. Dibbi on jo pieni minulle. Tiedätkö paljon kello muuten on? Addie kysyi.
- Hmm..Näyttäisi olevan kaksitoista. Mutta nyt pitää mennä. Heippa!
- Moikka! Ad huusi perääni kun ravasin Pommilla tieheni.
Pommi ravasi oikein kivasti nopeaa tahtia kohti ratsupolun päätä. Nostatin laukan. Pian olimme ratsupolun päässä.
Ohjasin Pommin asvaltti tielle ja hidastin raviin.
Pommi näytti jo aika kamalalta. Sen ryntäät olivat vaahdossa, vaikka vielä hetki sitten se oli uimassa.
Pyyhkäisin kädelläni sen ryntäiltä hieman vaahtoa pois ja heiluttelin kättäni niin, että se lähtisi tuulen mukana jonnekin.
Huomasin, että olisimme kohta tallin pihalla. Hiljensin käyntiin ja heti kun olimme päässeet pari metriä tallipihalle pysäytin Pommin ja laskeuduin hiekkaisesta satulasta. Vedin ohjat Pommin pää yli ja talutin sen talliin.
Tallissa oli Carol antamassa hevosille heiniä.
Laitoin Pommin hoitopuomiin kiinni ja otin siltä satulan ja suitset pois.
Vein ne odottamaan pesua satulahuoneeseen. Otin harjat ja hoitokamppeet mukaan.
Putsasin ihan ekana Pommin etuset ja sitten takaset. Sen jälkeen otin hikiviilalla sen ryntäiltä ja kyljiltä kaiken hien pois. Harjasin sen vielä oikein kunnolla. Voitelin sen kaviot kaviorasvalla ja vein hoitokamat sitten pois. Otin mukaani hikiloimen. Valitsin mahdollisimman ohuen loimen Pommille ja kävelin sitten takaisin Pommin luokse. Laitoin sille loimen päälle ja kiinnitin sen sitten edestä.
Laitoin sille riimun päähän ja vein sitten laitumelle.

Puhdistin satulan ja suitset huolellisesti. Hikiläiskät olivat jo kuivuneet niihin aika armottomasti. Satulasaippua auttoi asiassa kuitenkin aika paljon. Kun kamat oli puhdistettu hain talikon ja kottarit. Putasin Beean ja Pommin karsinat hyvin ja vaihdoin jopa purut. Levitin purujen päälle myös vähän heiniä. Sitten täytin Pommin juomakaukalon ja vein sen ruoka-astiaan kauroja ja väkirehua. Hain yhdestä paalsita hieman heiniä ja kävin viemässä ne Pommille laitumelle. Kävin hakemassa kaksi ämpäriä, joista toisen pohjalle laitoin kuusi kauhallista kuusi kauhallista kauroja ja sekaan muutaman pelletin ja toiseen sitten ihan vähän turvotettuja kauroja ja muuta semmoista energia pitoista mössöä. Vein ne Beealle, Suskille ja Surralle. Täytin niiden laitumella olevan vesisangon vedellä. Kaikki kolme issikkaa nauttivat tuomisistani.
Sitten moikkasin kaikki hevoseni ja lähdin kävellen kotia kohti.

Vastaus:
Ihan kiva kertomus, Freeya. Saat tästä 30v€ :D

-Miley


Mary - - 24.05.2008 23:15
Hoitsusi.. Oma Cartedor<3 :D.
Mitäs..? Esteita tälläkertaa..

Anteeksi että hoidan samana päivänä toiseen kertaa mut leikisti tää on seuraava päivä tai jtn.

Kävelin tallille ripein askelin.päsin perille tallin pihaan ja huomasin Mileyn, Alitan ja Carolin hevoset tarhassa. kävelin talliin ja suunnistin suoraan Jätkän luo katsomaan miten se oli viihtynyt yön uudessa kodissaan. Koska Jätkä oli pölyinen, Hain riimun ja narun, laitoin Jätkälle riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos harjattavaksi. otin siinä samalla harjapakin mukaan. kun olimme pihalla laskin pakin maahan ja laitoin Jätkä kiinni aitaan vetosolmulla tietty. Sitten aloin harjata. Jätkä käyttäytyi hyvin, Mitä nyt muuten yritti potkia kärpäsiä pois xD. Sitten kaviotkin sujuivat moitteettomasti. Kavioiden jälkeen lähdin taluttamaan Jätkää talliin. Vein sen karsinaan,vein harjat pois ja tulin takaisin. ( olin ulkona siksi koska jätkä oli niin pölyinen nii liat lähtisivät paremmin ulkona)
Annoin Jätkälle hyvästä käytöksestä porkkanan. Sitten menin hakemaan satulan ja suitset. Jätkällä ei ole ikinä ollut mitään moittimista suitsien laitosta joten ei ongelmia. Sitten nostin satulan sen selkään ja liu'utin seoikealle paikalle. Satulavyön kanssa ei ongelmat tulisi kuuloonkaan koska Jätkä oli laihtunut. Lähdin taluttamaan Jätkää Maneesille. Maneesilla Nousin nopeasti selkään jotta pääsisimme aloittamaan. Aloitimme alkukäynnit :). sitten tehtiin vielä käynnissä kokorataleikkaa ja vaihdettiin suunta. Sitten siirryttiin raviin. Ravattiin pari kierrosta ja taan käyntiin. Kun olin lämmitellyt Jätkää tarpeeksi, Nousin pois selästä,Laitoin Jätkän kiinni Maneesin erääseen tolppaan. Menin laittamaan esteet. vaikka Jätkä voisikin hypätä jopa 152cm esteitä,en halunnut rasittaa sitä joten laitoin vain metrin esteen ja
50cm ristikon :). sitten Nousin taas Jätkän selkään. menin vähän matkaa käyntiä. sitten kierros ravia,ja nostin laukan. Lähdin laukkaamaan suoraan esteitä kohti kunne yhtäkkiä *hop* ja *hop* olimme hypänneet molemmat esteet. <33. Jätkä oli aivan innoissaan päästessään lempilajinsa ääreen ja niin olin minäkin. sitten vahdoin suuntaa ja laukan myös. se olisikin sitten ensin sirtikko ja sitten 100cm este :D. Ja taas *hop* ja *hooop* vähän pidempi loikka :D. Se oli niin ihanaa ku vaan olla saattoi. Kun olimme esteilleen hetken,juuri ristikon jälkeen *narks* joku tulee maneesiin ilmoittamatta, Jätkä pomppaa ilmaan ja Mitä tipun Pehvalleni maahan. *Jätkä karkaa* -Oijoi,sattuiko?? kysyy Sanna hämmentyneenä. -Ei pahasti,vastasin minä. sitten menin kävellen ottamaan Jätkän kiinni (jätkä karkasi siis maneesii/lähti juoksentelemaan sinnne).

lopputunnin minä ja sanna menimme polleillamme vain puomeja ravissa.
kun oli se kokonainen tunti mennyt, Minä ja Sanna lähdemme taluttamaan polleja loppukäynneiksi maastoon.

Kun tulimme tallille,Vein Jätkän (loimi päällä) Laitumelle. Silloin menin siivoamaa sen karsinan vein vanhat purut pois,siivosin lannat,puhdistin ruoka ja vesikupit. Sitten hain uutta purua tilalle,laitoin ilta heinät,kauraa ja porkkanaa sen ruokakuppiin. Sitten vielä tietysti Puhdasta ja tietenkin raikasta vettä vesikuppiin. Sitten hain sen iloisesti hirnuvan ja laitsalla juoksevan Kauraturvan namin kanssa talliin. Annoin namin sitten vielä sille ja harjasin sen. on aika sanoa heihei!<33 klo 21.00. minä sitten lähdinkin..


Taas tuli lyhyt.. kai.. ken tietää xD.

Vastaus:
Ihan kiva kertomus. Saat tästä 13v€ :D

-Alita, Miley & Carol


Annika - - 19.05.2008 15:50
Hoitsusi.. Darkki <3
Mitäs..? Esteita tälläkertaa..

Seisoin yksin tallipihalla. Ketään muuta ei vielä ollut. Minulla oli yksinäinen olo. Miten äiti kehtasikin jättää minut tänne kylmyyteen?! Minua paleli kamalasti, kunnes tammatallin valo syttyi. Kävelin hitaasti tallin ovelle, ja kokeilen avata sen kahvasta. Lukossa. Koputin. Alita tuli avaamaan ja päästi minut sisälle.
-Hhrrh... Onpa tuolla kylmä! Sanoin kylmissäni.
-Niinpä, Alita sanoi, katsoi ikkunasta ulos ja jatkoi -Hoidatko tänään Darkkia?
-Kyllä.
-Mitä teet sen kanssa?? Alita kysyi.
-Ajelen kärryillä. Haluan kokeilla sitä, vastasin.
-Ei kannata. Eikös Memory olekin sinun hoitsusi? Alita kysyi.
-On. Miten niin? Ihmettelin.
-Kokeile Memorylla. Sitä on käytetty kärryponina. Haluatko mennä esteitä, voin nimittäin opettaa? Alita sanoi.
-Joo! Haluan päästä eteenpäin esteissä. Kun osaan mennä esteitä, kokeilen koulua, ilmoitin. Alita nyökkäsi ja avasi oven koputuksesta. Siellä oli Miley, joka oli hätääntynyt.
-Vauhtia! Poneja on karannut tarhasta, hän hoputti. Säntäsimme ulos. Yhdessä tarhassa ei näkynyt hevosia ollenkaan. Etsimme niitä kaikkialta.
-Ketkä hevoset? Kysyin Mileyltä.
-Kaikki olivat tammoja. Gold Breeze, Benqta Ambel, Lady Summer, Strike Tibet ja Misty Norene! Miley sanoi minulle. Minua alkoi pelottaa, kun hevosia ei näkynyt tallilla. Pelkäsin, että ne ovat juosseet autotielle, ja auto on ajanut niiden päälle. Miley huomasi, että vapisin.
-Mikä hätänä? Miley kysyi.
-Minua pelottaa! Mitä jos ne ovat jääneet auton alle?! Huusin itkuisena. Miley nosti käden rauhoittaakseen minua. Istuimme penkille odottamaan ruoka-aikaa. Silloin hevoset ehkä palaisivat. Pian naapuritallin omistaja talutti Lady Summeria, Strike Tibetia ja Misty Norenea. Talliomistajan vaimo talutti Gold Breezeä ja Benqta Ambelia. Ambel oli rauhaton, samoin Misty Norene. Ojensin käteni ottaakseni Lady Summerin ja Strike Tibetin. Miley otti Misty Norenen ja Ambelin. Alita otti Gold Breezen.

Kun veimme tammat talliin ja hoitaneet ne, muistelin miehen sanoja:
-Yksikin kerta, jos hevoset tulevat pihallemme syömään porkkanat, saatte vielä katua! Miley ja Alita olivat surullisia. Carol oli kipeä. Alita suri Carolia ja hevosia, Miley hevosia, koska hän ei tiennyt mitään Carolista.

Kävelin hiljaa oritalliin. Orit pärskähtivät rytmikkäästi, kun avasin natisevan oven. Kävelin Darkin luo. Se hirnahti ja laski hiilenmustan päänsä olkapäähäni nojaamaan. Astuin karsinaan ja istahdin. Darkki alkoi maata ja painoi päänsä syliini. Se sulki silmänsä, kun rapsuttelin sitä. Darkki nautti! Nousin ylös, samoin Darkki. Hiivin satulahuoneeseen ja otin Darkin harjat, estesatulan ja suitset. Palasin Darkin luo pian.

Kun astuin Darkin karsinaan, se alkoi pyöriä inhottavasti.
-Seis! Sanoin Darkille. Darkki pysähtyi ja seisoi ylpeänä. Harjasin sen karvan kiiltäväksi ja putsasin kaviot. Se oli melkein valmis lähtemään esteille. Nostin satulan selkään ja kiristin vyön. Kolmanteen, ja sitten neljänteen. Sitten suitset. Kun sain kuolaimet suuhun, Darkki otti ne pois. Kun lopultakin sain suitset kunnolla, olimme valmiita. Talutin innostuneen Darkin maneesiin. Alita oli siellä jo.

Nousin selkään, kun sain jalustimet laitettua ja ohjat kunnolla käsiini. Annoin vähän pohkeita, ja Darkki alkoi kävellä jäykästi. Maiskutin ja heti kävely rentoutui. Kun olimme menneet käyntiä ns. kymmenen minuuttia, siirryimme raviin. Alita laittoi taas esteitä ja ohjasi minua.
-Nyt on vähän vaikeampaa kuin kentällä, Alita sanoi. Ravasin pienien esteiden yli. Darkki hyppäsi ne leikiten. Taputin Darkkia kaulaan viimeisen esteen jälkeen.
-Sitten laukkaa! Korotan esteitä nyt aika paljon, Alita huusi maneesin toisesta päästä korviini asti. Annoin laukka-avut ja liitelin satulassa, kun Darkki laukkasi kevyesti. Se hyppäsi isojen esteiden yli. Pelkäsin, että putoaisin. Niinhän teinkin. Minä PUTOSIN maahan asti. Luulin ainakin. Ei, ei sittenkään! Minä en pudonnut! Darkki loikkasi neljän esteen yli. Menimme esteitä, kunnes tunti oli kulunut. Laskeuduin alas satulasta ja talutin Darkin karsinaansa. Kaivoin taskustani pari porkkanaa ja annoin ne Darkille. Darkki mutusteli niitä, kun otin suitset pois. Kun Darkki oli syönyt, laitoin sille riimun. Otin satulankin pois ja vein sen satulahuoneeseen. Palasin Darkin luo. Se ei ollut ollenkaan hikinen. Harjasin sen pikaisesti mutta huolellisesti ja puhdistin kaviot. Musta karva peitti Darkin kokonaan. Karva hilseili vähän, joten ajattelin pestä Darkin. Halusin pitää sen mahdollisimman hyvässä kunnossa. Talutin sen siis pesukarsinaan. Ensin ruiskutin sen vedellä märäksi, sitten lisäsin hevosten saippuaa, millä pestään hevoset. Hinkkasin karvan hilseilettömäksi ja kuivasin Darkin vanhalla pyyhkeellä. Sitten vein Darkin tarhaan nelistämään mielin määrin. Darkki nautti koko touhusta. Palasin pesemään kuolaimia. Kun kuolaimet olivat hyvin puhtaat, vein ne takaisin satulahuoneeseen. Sitten hain kottikärryt ja talikon. Aioin pestä tänään koko karsinan! Otin kaikki purut ja muut kuivikkeet pois ja hilasin ne kottareihin. Tyhjensin kolme kertaa kottarit lantalaan. Sitten hain uudet kuivikkeet ja levitin ne karsinaan. Vein talikon ja kottikärryt pois ja hain heinää aika paljon. Vedenkin lisäsin ja sitten kaurat. Sokeripaloja ja porkkanoita laitoin makupalakuppiin ja pyyhälsin ulos. Hain Darkin tarhasta ja vein sen lämpimään talliin. Siellä se saisi nukkua koko yön. Kello oli vasta 1 päivällä eli klo 13.00! Äiti tuli hakemaan minut juuri ajoissa. Hyppäsin kyytiin ja ajelimme kotiin.

Seuraavan kerran jatkan sitä jatkistani! :D

Vastaus:
Ihan kiva kertomus :D Saat 25v€ :D

-Miley


Suokki - - 19.05.2008 07:49
Hoitsusi.. &#9829;Capa pikkuinen&#9829;
Mitäs..? Tulin hoitelemaan

Tulin katsomaan Capaa se katsoi kummastuneena kun menin sen karsinaan. Se ei tuntenut mua...;D
Silittelin sitä hetken aikaa ja menin sitten harjailemaan...Kun olin harjannut Miley tuli sanoo että joku on vuokrannut Capan täksi päiväksi... Olin hetken hiljaa mutta kävin sitten laittamassa Capan kuntoon vuokraajalle. Kun Vuokraaja ja Capa olivat maastossa tein sillä aikaa kaikkea hyödyllistä.Kuten:
Siivosin karsinan ja siivosin laitumen, järjestin Capan harja kopan ja putsasin harjat. Kirjoitin Capan tallivihon. Sitten näin kuinka Capa ja vuokraaja tulivat metsästä.
Vuokraaja lähti ja taluttelin Capaa että se jäähtyisi. Sitten pusikosta hyppäsi jänis!...
...Jatkuu...

Vastaus:
-->

-Miley


Annika - - 18.05.2008 11:21
Hoitsusi.. Memory <3
Mitäs..? Esteita tälläkertaa..

Sori tämäkään ei kuulu siihen jatkokertomukseen. Kerron Memorysta ja Darkista eri kertomuksissa. :S

Heräsin aikaisin aamulla, tällä kertaa Hannu ei mätkinyt minua. Siitä olin hyvin iloinen. Puin päälleni uudet ratsastushousuni ja ohuen college-puseron. Syöksyin alakertaan. Isä oli sytyttänyt takan. Lämmittelin takan edessä ja äiti toi minulle aamiaista. Minulla oli nimittäin flunssa. Yskitti koko ajan. Huomasin myös niiskuttaneeni hyvin usein. Söin aamiaiseni ja kävelin rauhallisesti kylpyhuoneeseen. Harjasin hiukseni ja otin keittiössä purukumin suuhuni. Pureskelin sitä kunnes se oli muhennosta ja "ei maistuvaa" eli siinä ei enää ollut makua, sylkäisin sen roskikseen. Menin eteiseen ja kiskaisin ratsastussaappaat jalkaani. Äitikin puki päällensä, samoin isä ja Hannu. Itseasiassa minun piti auttaa Hannua. Isä talutti Veeran pihalle. Veera pissasi nurmikolle ja syöskyi viereeni. Kyykistyin kun odotimme äitiä. Hannukin tuli viereeni. Veera nojasi minuun ja tärisi. Sillä oli ilmiselvästi kylmä. Hannu kietoutui takkini sisälle ja melkein nukahti syliini. Pian äiti tuli. Avasin takapenkille toisen oven. Nostin Hannun, koska Hannu ei itse päässyt korkean Hondan kyytiin. Veerakin hyppäsi ja minä perässä. Isä istui ohjaamoon eli rattiin ja äiti isän viereen. Äiti paiskasi oven kiinni. Minun ja isän ovet menivät kiinni samaan aikaan. Olimme valmiita. Isä ajoi ensin Midnight Suniin.

Seisoin tallipihassa. Isä oli jo kaasuttanut tädillemme kyläilemään. Kävelin ruunatalliin. Memory hirnahti kun näki minut. Sanna tuli samaan aikaan katsomaan Memorya.
-Terve Sanna, hihkaisin. Sanna mutisi jotain ja lähti pois. Silitin Memoryn silkinpehmeää turpaa ja rapsutin sitä korvan takaa. Kävelin satulahuoneeseen. Nappasin Memoryn harjat, pintelit, estesatulan ja suitset, jotka olivat nailonia. Sitten palasin Memoryn luo. Avasin narisevan karsinan oven ja halasin Memorya. Ruuna pärskähti ja kumartui.
-Tänään mennään esteitä. Kyllä minä osaan mennä pieniä esteitä. Alita voi opettaa, sanoin Memorylle. Memory ei hiiskahtanutkaan. Harjasin Memorya juuriharjalla, sitten pölyharjalla. Esteiden jälkeen brandylla. :) Kun Memoryn karva kiilsi, putsasin kaviot. Vilautin Memorylle kaviokoukkua, ja se nosti jalkansa. Putsasin likaiset kaviot, sen jälkeen letitin Memoryn harjan verkkoletillä. Siinä kesti varmasti ainakin vartti, ehkä enemmänkin. :D

Sitten laitoin Memorylle pintelit. Ensin laitoin siniset, sen jälkeen ohuet suojat. Suojat olivat vihreät. Taputin Memorya ja kuiskutin sen korvaan:
-Hyvä poika, olet ihana! Memory hörisi hiljaa ja painoi päänsä alas. Voi taivas, miten likainen karsina olikaan! Päätin, että ratsastuksen jälkeen siivoaisin karsinan ja puhdistaisin Memoryn varusteet. Ajattelin mennä myös ostamaan Memorylle uuden, oman estesatulan. 60 oli rahaa minulla. Tästä hoidosta pitäisi saada ainakin 50! Jatkoin hommiani. Nostin satulan sen selkään, ja kiristin satulavyön. Memory ei onneksi pullistellut yhtään. Sitten suitset. Memoryn kanssa piti siitä hiukkasen kiistellä, muttei kamalan paljon. Talutin Memoryn rauhallisesti maneesiin. Voi, siellä pidettiin koulutuntia! Miley oli pitämässä tuntia.
-Hei Miley! Tervehdin iloisesti.
-Moi. Haluatko esteille? Miley sanoi ja katseli tuntilaisia.
-Jep. Mutta täällä on tunti, eikä esteitä jaksaisi raahata kentälle, vastasin.
-Ei niin, mutta sielläkin on monta estettä. Carol tai Alita voi opettaa sinua, Miley sanoi. Nyökkäsin ja käskin Memorya peruuttamaan. Sitten käännyin kenttää kohti. Alita tuli vastaan.
-No mutta terve! Mitä olet vailla? Alita tiedusteli.
-Opettajaa. Ajattelin- aloitin.
-Ajattelit, voisinko opettaa sinua, vai? Alita keskeytti.
-Niin. Haluaisin hypätä Memorylla, vastasin. Alita nyökkäsi ja tuli seuranani kentälle. Alita tuli opettamaan minua! :)

Kentällä nousin pukista selkään ja säädin jalustinhihnat. Pariin kuukauteen Memorylla ei oltu ratsastettu, se oli ollut vain laitumella. Sanna oli sen entinen hoitaja. Olin Sannaa pidempi, joten jalustimia täytyi pidentää. Sanna 10, minä 15. :D Memoryn selkä oli paljon pienempi kuin mitä Darkin.
-Haluatko mennä ensin puomeja? Alita kysyi. Nyökkäsin ja annoin pohkeita. Memory siirtyi käyntiin.

Olimme menneet käyntiä noin kymmenen minuuttia. Sitten Alita laittoi puomeja. Memory nosti jalkansa korkealle, kun puomi tuli eteen.
-Ota lyhyemmät ohjat! Tuollaisilla ei pysty ohjaamaan, Alita käski. Otin lyhyemmät ohjat ja annoin pohkeita Alitan pyynnöstä. Memory siirtyi helposti raviin. Ravi oli mukavan liitävää.
-Laukataan kohta. Ravissa hyppäät nämä esteet, Alita sanoi. Hän oli jo laittanut pieniä esteitä! Memory lensi esteiden yli ravissa. Kun olimme menneet kolme pientä estettä ravissa, minun piti siirtyä laukkaan. Laukkasin ilman että hyppäsin esteet, vaikka Memory halusi hypätä. Naurahdin, kun meinasin kaatua laukassa. Se keinui niin paljon. Alita laittoi hiukan isompia esteitä. Taputin Memorya kaulalle. Kun isot esteet olivat valmiit hyppyyn, Memory hyppäsi niin korkealle, että säikähdin ja melkein putosin. Memoryhan oli tottunut hyppäämään isompia esteitä. Otin kaulasta kiinni, kun Memory kiitolaukkasi kentän toiselle puolelle. Jalkani lähtivät irti jalustimista, joten putosin. Pehmeään hiekkaan putoaminen ei sattunut. Memory hyppäsi aidan yli laitumelle ja söi. Kompuroin ylös ja kiipesin aidan yli. Juoksin ottamaan Memorya kiinni, mutten saanutkaan ihan helposti. Lopulta leikin jälkeen Memory antoi ottaa itsensä kiinni.
-Hassu! Kikatin Memorylle. Alita huusi kentältä:
-Eikai sattunut?
-Ei sattunut! Se oli vain hauskaa, hihitin kovaan ääneen. Talutin Memoryn kentälle ja nousin selkään. Memory alkoi laukata heti ja hyppäsi esteiden yli.

Tunnin jälkeen vein Memoryn karsinaan. Otin siltä suitset ja satulan pois. Otin pintelit ja suojatkin. Harjasin suojista karvat pois ja vei ne satulahuoneeseen. Samalla vein pintelitkin. Harjasin Memoryn brandylla, mutten putsannut kavioita, koska ne eivät olleet likaiset, kun katsoin. Vein harjat pois ja purin verkkoletin Memorylta pois. Talutin Memoryn tarhaan. Siellä se laukkasi Aloven, Corizon, Livelyn ja Prinssin kanssa. Sillävälin puhdistin varusteet. Otin sankoon vettä, sienen ja satulasaippuaa. Otin satulahuovan satulasta irti, ja jynssäsin satulasaippualla satulan kiiltäväksi. Irrotin suitsien irto-osat ja pesin nekin satulasaippualla seuraavaa käyttöä varten. Jätin satulan satulatelineeseen ja pesin satulahuovan. Harjasin siitä suurimmat osat karvoista ja huuhtelin sen vedellä. Annoin sen sitten kuivata. Kuivasin suitset ja kiinnitin osat paikoilleen. Vein ne pois.

Kun satulahuopa oli kuivunut, kiinnitin sen satulaan ja veni ne satulahuoneeseen. Hain talikon ja kottikärryt ja otin karsinasta kakkakikkareet pois. Tyhjäsin ne lantalaan. Honda ilmestyi pihaan, joten lähdin kotiin. Ihana päivä, seuraavan kerran hoidan Darkkia!

Vastaus:
Kiva kertomus, Annika! Saat tästä 45v€ :D

-Miley


Freeya - - 10.05.2008 10:50
Hoitsusi.. Oma hevonen Toposseus Bemiwa
Mitäs..? Maastoon virkistäytymään.

Olin Midnight Sunin tallilla ensimmäistä kertaa. Trakkailin Pommia, joka laidunsi rauhallisesti muutaman muun yksärin kanssa laitumella. En itse ehtisi kovin usein käydä tallilla, joten tarvitsisin Pommille hoitajan..Aika pian..
- Hei! Oletko Freddericka? kuulin äänen takaatani. - Olen Carol.
- Juu. Olen Freddericka mutta sano Freeya vain, vastasin mumisten Carolille.
- Pommi on hieno soukki. Todella selvä piirteinen, Carol kiitteli.
- Kiva kun pidät..jos kaikki sujuu hyvin Pommi saa puolestani jäädä tänne ja tuon sitten ehkä toisen hevoseni tänne, jos käy, kerroin Carolille.
Carol lähti kävelemään talleja kohti.
Jäin katselemaan Pommia. Toisin ehkä kuitenkin kummankin hevoseni tänne, ja tietysti myös uuden hevoseni, joka ostettaisiin aika piakkoin!

JATKUU

Vastaus:
Kiva alku! Jatkoa odotellaan! :]

-Carol


Audrey - - 02.05.2008 12:28
Hoitsusi.. Ice Rainbow
Mitäs..? ..Jatkokertomus loppuu

JATKOA:::::........;;;;,,,,

Ratsastin kohti maneesia. Kun olin maneesin kohdalla luin lapun, joka oli kiinnitetty maneesiin oveen "Ei käytössä. Käytä kenttää". Kirosin mielessäni ja ratsastin sitten kentälle.
Känttä oli tyhjä joten ratsastin suoraan sisään ja anooin Icelle pitkät ohjat. Ice päätteli kuolainten löystymisestä, että nyt saadaan määrätä ite. Se rupesi ravaamaan, mutta kun kokosin ohjat ja annoin laukka-avut se nosti laukkaan. Icen pehmeä laukka tuntui ihanalta ja unohdin Addien saman tien. Ensimmäinen kerta kun osasin rentoutua ja ottaa iisisti hevosen selässä. Elämä oli toden totta ihanaa. Painoin silmäni hitaasti kiinni, enkä tajunnut että olin laskenut otettani ohjista ja ne olivat nyt pitkinä. Ice laukkasi ympäri kenttää riemuissaan.Vasta kun heräsin "horroksestani" tajusin että nyt oli tosi kyseessä. Ice laukkasi suoraa kentän aitaa kohden. Se valmistautui hyppäämään sen yli. Kokosin ohjat salaman nopeasti ja käänsin tamman pois päin. Hidastin heti käännöksen jälkeen raviin ja siitä sitten käyntiin. Päätin lopettaa ratsastuksen siltä päivältä, joten pysäytin Icen. Mutta muistinkins itten että se pitä jäähdytellä. Laskeuduin alas satulasta ja aloin talutella Ice kentällä ympyrällä. Kun olin aika varma, että voin taluttaa sen takaisin talliin avasin portin oven ja talutin Ice siitä ulos.
- Audrey? Vie Ice tarhaan, se on ollut koko päivän sisällä, Alita sanoi.
- Joo. Jätänkö sen heti sinne? kysyin Alitalta.
- Jätä vain, anna minulle sen suitset ja satula, niin vien ne satulahuoneeseen.
Riisuin äkkiä Icelta suitset kun ALita piti sitä kiinni. Sujautin riimuin sen päähän ja otin viimeiseksi satulan pois.
- Tuonko loimen? Alita kysyi.
- Ei tarvitse, tänään on aika lämmin päivä, sanoin ja laskin Icen samalla tarhaan.
- Heippa Ice, nyt minun pitää menää, kuiskasin hyvästini tuuleen.

Soitin isän hakemaan minut ja hän tulikin jo muutaman minuutin päästä.
- Heippa sitten Ice, ja Alita..voinko tulla huomenna tunnille?? kysyin.
- Voit kyllä. Varaanko Icen sinulle tunnin ajaksi?? Alit kysyi.
- Voit varata. Moikka!!!


Vastaus:
Mukava kertomus Audrey! Saat tästä 55v€ :D

-Miley


Sandyzz - - 29.04.2008 19:14
Hoitsusi.. Inzuctor <3
Mitäs..? Jatkokertomus alkaa..

Nyt on onneksi vähän aikaa, joten tästä saattaa tulla melkoisen lyhyt. Oikeasti nimeni on Sandy, muutin sen vain nimeksi Sandyzz. Mutta aloitetaan...

Aamulla sain nukkua pitkään. Nousin lopulta sängystä ja kolistelin keittiöön. Äiti oli siellä.
"Huomenta!" Huudahdin.
"Huomenta!" Äiti mutisi happamasti.
"Hmh... Mikä on?" Äyskähdin.
"Äsh, ei mikään!!" Äiti tiuskaisi. Päiväni oli jo miltei pilalla.
"Äiti, tulen huonolle tuulelle, jo et kerro." Huokaisin.
"Nousin vain väärällä jalalla vuoteesta!" Äiti karjui.
"No siltä näyttää. Menen tänään tallille." Mutisin. Tein itselleni pari leipää ja hotkaisin ne. Sitten pesin hampaat ja ryntäsin yläkertaan, omaan huoneeseeni. Siskoni Sandra meikkasi huoneessaan. Hiivin hänen luokseen.
"Äiti raivosi minulle." Sihisin, ettei kukaan kuulisi.
"Minkä ihmeen takia?" Sandra kysyi.
"Oli vain huonolla tuulella. Voitko kyyditä minut mopollasi kouluun, niin kävelen takaisin?" Kuiskasin.
"Joo voin, mutta jaksatko kävellä kypärä kädessä kotiin?" Sandra kysyi.
"Ööh... Kysyn Susanelta. Moro!" Huudahdin. Susan oli toinen siskoni, Sandraa kaksi vuotta vanhempi. Sandra tosin oli kivempi kuin Susan. Meillä oli myös kolme koiraa, yksi oli minun oma, yksi äidin ja Sandran, yksi Susanen.
"Susan! Vie Dica ja Tea lenkille. Ne eivät ole olleet lenkillä pariin päivään." Äiti jylisi.
"Hei! Entäs Julia? Sekin pitää viedä lenkille!" Kiljuin ja puin päälleni.
"Eikä pidä, sitä paitsi, se on sinun koira." Susan sanoi. Meillä aamu alkoi joka ikinen päivä riitelemällä. Itse asiassa, minä aloitan sen melkein aina. Nyt sen aloitti äiti. Huhuilin Susanea, mutta Susan istui ruokapöydän ääressä vaiti. Kihisin kiukusta.
"SUSAN, olen kutsunut sinua!!! Kuuntele nyt: Voitko tuoda minut kotiin koulun jälkeen??" jylisin.
"Voin, jos et nyt vain huuda. Ihan rauhassa." Susan sanoi. Niinpä Sandra kyyditsi minut kouluun, missä oli aina t y l s ä ä.

KOULUN JÄLKEEN...

Koulun jälkeen reppuni painoi varmaan yli 2 kiloa.
"Aahh!!! Painavaa läksyä... Martha, voitko huomenna, kun en mene tallille?" Sanoin parhaalle kaverilleni Marthalle.
"En, olen Sarahin kanssa. Sarah vaatii, tai antaa minulle turpiin. entäs ylihuomenna??" Martha tuskaili.
"SARAHIN?? Sen iljetyksen?! Evvk... Mutta ylihuomenna minä menen tallille. Taidankin pyytää Jenniferiä sitten..." mumisin liian kovaa, koska Sarah kuuli.
"Mitä? Minä? Iljetys? Ettäs kehtaat!" Sarah kiljui ja juoksi pois paikalta. Olin varma, että saisin kotiarestia, enkä voisi olla Jenin kanssa. Jen oli myös minun hyvä ystävä, kaiken lisäksi myös naapurini. Mulkoilin Marthaa ja vihdoinkin: Susan tuli! Juoksin tuli hännän alla skootterin luokse.
"Susan, pelasta minut! Vie minut kotiin, turvaan kavereilta!" Kuiskasin Susanin korvaan. Nousin skootterin kyytiin ja laitoin kypärän päähäni. Ajelimme kotiin päin.

Kotona minua odottaisi äiti, joka suuttuu, kun kuulee, että olen haukkunut Sarahia.
"Mother! Help!!" Aloin huutaa englantia, koska olen syntynyt Englannissa.
"Mm.. Mitä, Sandy?" Äiti kysyi.
"Et ikinä arvaakaan, millaisessa pulassa minä olen! Älä vain anna minulle kottaria..!" Anelin. Äiti katsoi minua silmiin.
"Mitäs sitten olet tehnyt?" Äiti tiedusteli.
"Äh, en mitään, unohda koko juttu." Sanoin ja menin huoneeseeni tekemään läksyjäni. Kesti tunnin, ennenkuin olin valmis. Marssin alakertaan. Sandra oli tullut Jenniferin sisko Christina.
"Chrissy!" Huusin ja juoksin halaamaan häntä. Chrissy taputti minua olkapäähän ja lähti Sandran kanssa Sandran huoneeseen.
"Äiti, voitko viedä minut tallille?" Kysyin.
"En ehdi." Äiti yski. "Susan vie sinut." Susan käveli luokseni ja sanoi: "Voin tarkistaa läksysi.
"Ei! Siinä kestäisi liian kauan. Nyt mennään!" Ärähdin. Säntäsimme ulos ja Susan vei minut Midnight Sunille.

Tallilla Susan jäi keskustelemaan Mileyn kanssa. Minä kiiruhdin Innun luokse. Innu tervehti minua, kun menin karsinan ohi ja hain harjat. Sitten palasin Innun luo. Innu hörähteli, kun harjasin sen jalkoja kumisualla. Kumisuka muuttui ruskeaksi, kun jalat olivat -ei likaiset- muttei kamalan puhtaatkaan. Taputin Innua ja harjasin sen pään. Innu heilutti päätään. Yritin selvittää Innun häntää, mikä oli ihan takussa. Siinäkin kestäisi varmaan kaksi tuntia.

JATKUU...

Vastaus:
-->

-Miley


AmAnDa - - 28.04.2008 15:40
Hoitsusi.. Kaikki omani <33
Mitäs..? Tulin hoitelemaan

Tämä on nyt koko hoitis, kun aloitin sitä ennen ns. Remonttia. Lähetän sen nyt tämän kokonaisuudessaan :)

Kävelin innoissani Midnight Sunin pihalle johtavaa tietä. Odotin jo kovasti vastausta Fioren ostamisesta, ja kuumeisena kävelin eteenpäin. Saisin vastauksen tällä viikolla, jos he ehtisivät pohtia asiaa ennen sitä tarpeeksi.
Nostin takin kaulusta vähän ylemmäs. Ulkona oli melko kylmä, ja tuuli oli suoraan sanottuna jäätävä! Nopeutin hieman askeliani ja saavuin tallin pihalle. Tarhoissa ei oikeastaan ollut ketään, ja nekin ponit jotka olivat tarhoissa, odottivat loimet päällä sisälle pääsyä.
”Voi raukat..” Mutisin avatessani tallin oven. Max hirnui villisti huomatessaan minut, ja lähdin taas ns. Moikkauskierrokselleni. Tänään en painottuisi ollenkaan tiettyyn poniin, vaan hoitelisin kaikkia. Kun olin käynyt Tervehtimässä kaikki ponimukseni, kävelin satulahuoneeseen, suuren urakkani äärelle. Pesisin Kaikkien omien heppojeni Kaikki kamat, putipuhtaaksi.

”äääh.. Tää ei lopu ikinä…” Murisin kun jynssäsin viimeisiä kamoja. Olin ollut varustehuoneessa jo pitkälle toista tuntia, enkä ollut vieläkään onnistunut pesemään kaikkea. Jäljellä oli enää Antin koulutus suitset, ja Powerin kaikki varusteet. Hinkkasin Antin poskihihnaa puhtaaksi, ja ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen sain kuin sainkin työni tehtyä!
”JES!” Hihkaisin ja jätin tavarat onnellisena kuivumaan.
”Nyt ponit tarhoihin, ja karsinoiden kunnollinen puunaus!” Sanoin ja lähdin ensimmäisenä Antin karsinalle. Tänään siivoaisin vain Antin, Maxin ja Powerin Karsinat, sillä enempään ei olisi aikaa… Veisin ponit aina ulos karsinan siivouksen ajaksi, sillä ulkona oli niin inhottava ilma.

Saavuttuani Antin karsinalle, Otin riimun naulasta, ja avasin karsinan oven.
”No heips Antti.” Tokaisin ja pujotin jo riimua sen päähän. Antti hieroi päätään reittäni vasten, ja annoin sen tehdä hinkkauksensa loppuun ennen kun laitoin sille loimen päälle. Kun Antilla oli lomi päällä ja riimu päässä, talutin sen ulos karsinasta.
”Ulkona on inhottava ilma, oikein superällö.” Tokaisin kun avasin tallin oven ja talutin Antin pihalle. Oriini ei pahemmin mudasta ja juuri alkaneesta vesisateesta välittänyt, vaan jyräsi minua jo kohti vakiotarhaansa.
”Pruuuth!” Komensin ja nykäisin hieman narusta.
”pääset ihan kohta tarhaan…” Mutisin ja pidättelin Anttia. Avasin tarhan portin Antin steppaillessa ympärilläni, ja kun päästin sen sitten irti Poni laukkasi mutaa roiskutellen tarhan toiseen päätyyn, ja samantien takaisin.
”Hassu poni.” Mutisin ja lähdin takaisin tallin lämpöön.

Tallissa kättäni alkoi kivistää inhottavasti, olinhan tehnyt jo murtuneella peukalollani aikas paljon hommia. Ei Peukalon kipsi sinänsä haitannut, Ponia pystyy taluttamaan toisella kädellä, ja satuloitakin siivota toisella kädellä. Mutta sitten huomasin että edessäni oli aikamoinen ongelma. Miten voisin käyttää talikkoa?
”PRKLE.” Kirosin jo varmastikin sadannen kerran kahden vuorokauden sisällä.
”No, haen Antin sisään, ja jätän karsinat tänään siivomaatta. Raato voi tulla huomen mukaan tallille.” Tokaisin ja lähdin muitta mutkitta takaisin tarhalle. Antti oli melkeinpä vihainen kun ei saanut olla ulkona kauaa, mutta käyttäytyi sievästi kun laitoin sille riimun päähän. Antti oli jo karsinassa auttanut minua laittamaan riimun päähän, tökännyt turpansa oikeasta aukosta sisään.
”Sä oot ihan yli sulonen..” Mutisin ja sivelin kipsikäden sormillani Antin poskea.

Tallissa Antti antoi kiltisti ottaa loimen pois päältään, ja niinpä olin jo melkein heti tehnyt kaikki tallityöt. Päätin vain ”hengata” ponieni kanssa. Kävelin rehuvarastoon, omalle laatikolleni, ja kaivoin sieltä porkkanoita, ja kahden desin mittalisen kauraa. Kaadoin kaurat erilliseen pesuvatiini. Pilkoin porkkanat linkkuveitsellä pieniin paloihin, ja heitin nekin vatiin. Lorautin kolme desiä kuumaa vettä vatiin, lisäsin ihan vähän pellettejä ja leseitä, ja vielä roiman löräyksen melassisiirappia. Annos ei ollut kummoinen, pari suupalaa, mutta aivan oivallinen minun tarkoitukseeni. Nappasin vadin kainalooni, ja marssin kohti pikkuruista Taika Tammani.

Taika katsahti karsinan ovelle minun saapuessani siihen. Se ensin perääntyi askeleen verran, mutta supatin sille hiljaa omiani, itse asiassa kehuin kuinka nätit sukat sillä on. Kun Taika kuuli ääneni se otti ensin epäröivän askeleen minua kohti, ja sitten se marssi luokseni, selvästikin sangen iloisesti. Kehuin Taikaa, ja avasin varovasti karsinan oven. Taika väisti nätisti pienellä sirolla askeleella ovea, ja antoi minun kävellä reippaasti sisään, hötkyilemättä turhia. Laskeuduin istumaan, laitoin vadin viereeni ja rapsuttelin Taikaa koko sen ajan kun varsa söi ruokaansa. Mietiskelin miltä varsasta tuntuu kun se vieroitetaan emästä, ja olin niin syventynyt mietteisiini että en kuullut kun Carol ja Alita kävelivät Taikan karsinalle.
”Amanda?” Kuulin kysymyksen ja havahduin nopeasti. Nousin seisomaan ja vastasin kiireesti:
”Moi!”
”Niin, mietimme sitä Fioren ostamista, ja se käy.” Alita sanoi suoraan. Onnellinen tunne lävisti sisimpäni, olin saanut varsan jota olin katsellut haikaille jo ensimmäisistä viikoistani Midnight sunissa.
”Ihanaa…Kiitos.” Henkäisin ja halasin hämmentynyttä Taikaa.
”Tiitkö mitä? Sä saat kaverin!” Naurahdin ja pieni onnen kyynel valahti poskelleni.. Pyyhin sen nopeasti pois, ja kävelin ulos karsinasta.
”Eli, tehdäänkö me nyt jotakin kauppakirjoja?” Kysyin ja Carol nyökkäsi. Kävelimme toimistoon, ja Carol kaivoi esiin ylimmästä pöytälaatikosta virallisen kauppakirjan. Kun olimme hoitaneet kaikki muodollisuudet, Hyppäsin Carolin kailaan ja rutistin häntä.
”ÄÄhh….” Carol puhisi kun rutistin häntä. Päästin nopeasti irti, ja takeltelin punaisena:
”Äh, Öh, joo, sori..”
”Ei mitään, kyllä mäkin innostuisin, onhan Fiore ihana varsa..” Carol sanoi hymyillen, ja taputti minua olalle.
”Ja hei, Voisiko Fioren ja Taikan siirtää vierekkäisiin bokseihin?” Kysyin ja Carol vastasi:
”Vaikka heti.”

Seisoin kahden karsinan välissä, ja katselin kuinka pikkuruiset, ja aionoiat, tammani tekivät tuttavuutta. Ne näyttivät nauttivan toistensa seurasta ihan yhtä paljon kuin minä niiden katselemisesta. Jätin Fioren ja Taikan tutustumaan toisiinsa, ja marssin Maxin luo. Poni oli kuten normaalisti onnesta soikeana kun tulin sen luo, ja se tunki päänsä syvälle kainalooni.
”Senkin hassu ipana..” Hymysin ja silittelin Maxia korvien välistä. Irrottauduin maxin kainalohetkestä hakeakseni harjat. Menin hoitajien huoneeseen, koppasin Maxin harjat mukaani, ja palasin oriini karsinalle. Harjasin sen oikein hitaasti ja huolellisesti, ja vielä jopa viimeistelin sen! Max olisi kelvannut näyttelyihinkin! Istuksin vielä Maxin karsinassa ja katselin ponin käyskentelyä. Sain olla todella onnellinen, Tällainen hevoskatras, ja melkein aina aikaakin niille. Nousin Maxin karsinasta, annoin sille vielä pienen palan porkkanaa ja kuiskasin:
”Pidä huolta itestäs, tuun taas joku päivä kattoman sua.”
Max ummisti silmänsä ja hörähti vienosti, niin hiljaa ja rakastavasti että vain minä saatoin kuulla hörähdyksen..
”Voi Max..” Kuiskasin ja Repesin hillittömään itkuun. äänettömään itkuun. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin, ja halasin ponini kaulaa. Nojasin Maxin poskiluuhun, ja ori hörähteli hiljaa niskaani.
”Max.. Mä rakastan sua.. Ikuisesti.” Kuiskasin ja irrottauduin Maxista. Kävelin hoitajien huoneeseen, nappasin valmiiksi pakatun reppuni seinustalta ja kävelin tallin ovelle. Sammutin valot, ja katsoin vielä kerran pimeään talliin, Kuiskaten hiljaa:
”Öitä rakkaat…<3”



Loppu.


Vastaus:
Mukava kertomus AmAnDa! Saat tästä 55v€ :D

-Miley


Audrey - - 13.04.2008 10:31
Hoitsusi.. Ice Rainbow
Mitäs..? ..Jatkokertomus jatkuu..

JATKOA!

- Et ole syönyt aamupalaasi. Hopi hopi nyt!! Ennen et lähde mihinkään, äiti naurahti.
Pitihän se arvata ajattelin itsekseni.
- Okei..Voitko viedä minut sitten tallille?? kysyin äidiltäni.
- Tottahan toki. Mutta käy nyt syömässä, äiti sanoi ja lähti olohuoneeseen.

Aamiaiselle oli paistettu kananmunia ja isä oli laittanut pöytään paahtoleipiä ja appelsiini tuoremehun.
Söin äkkiä.
- Oletko jo syönyt kulta?? äiti huusi eteisestä.
- Joojoo! Tulen ihan kohta.
Juoksin yläkertaan. Isosiskollani Addiella tuskin olisi mitään sitä vastaan, että lainaisin hänen ratsastuskypäräänsä. Jatkossa ostaisin kyllä oman kypärän, mutta kai tämä kelpaisi ainakin hetken.
Kun palasin takaisin alakertaan, äiti oli jo pukenut ulkovaatteet eli tuulitakin ja lenkkarit.
Minäkin puin päälleni ulkovaatteet. Äiti oli ostanut minulle ratsastusta varten saman laiset ratsastusliivit kuin Addiellekin, joten oli minulla jotain kamoja jo valmiina. Lainasin Addien ratsastussaappaita.

- Oottakaa..Äiti?? Voitko viedä minutkin talleille?? Addie kysyi äitinsä takaa.
- Juu! mutta eihän tallillenne saa menää ilman että siellä on ketään? äiti kysyi vaisusti.
- Eiei! mutta jos tulen katsomaan ja neuvomaan Audreytä? Kaykö Audrey? Addie kysyi.
- J-joo.. änkkäsin ja Ad lähti sitten mukaamme.

- Ihan kivan näköinne talli. Pitäisiköhän siirtyä tänne Ponijouhesta??! Addie nauroi tallin pihassa.
- Ihan sama, mutta samaa hoitsua kanssani et kyllä ota. Icr on nyt minun hoitsuni, sanoin siskolle ilkikurisesti.
- En en..En tietenkään. Mutta jos siirryn tänne..niin miten Diabolon käy? Addie alkoi puhua vakavissaan.
Lähdimme kävelemään kohti talleja.
- Ai sen sinun ponisi? Tänne otetaan jopa yksityisiä. Voisit tuoda Dibin tänne. Se olisi ihanaa. Sinun Eestin ponisi ja sitten.. mutta minulla ei vielä ole omaa hevosta. Saan sen sitten joskus, äiti ei suostu ostaa sitä vielä kun en osaa edes ratsastaa kunnolla.
JATKUU



Vastaus:
-->

-Miley


AmAnDa ja Kata - - 08.04.2008 21:54
Hoitsusi.. Max ja Venla
Mitäs..? Maastoon virkistäytymään.

Eli, tämä on tälläinen erilainen tarina. Kirjoitamme tätä vuorotellen, Kappale kappaleelta, ja olemme kirjoittaneet tämän yhdessä, joten sopiiko että molemmille tulee rahat tästä tarinasta. Kummatkin nimittäin näeimme aika paljon vaivaa Tarinan eteen :)

Eli, Kata aloittaa tarinan, minä kirjoitan seuraavan kappaleen, kata sitä seuraavan, minä taas sitä seuraavan jne :)

Tässä tarina:
“Läksyksi sivulta 37 tehtävät kolme ja neljä. Voitte mennä”, tokaisi maantiedon opettajamme luokalleni. Tunti oli ollut harvinaisen hiljainen, juuri oivallinen liihottaa ajatuksissaan viimekertaisten estetreenien parhaimmissa hypyissä. Kuitenkin tuo taikasana “läksyt” oli herättänyt minut horroksestani ja poistuin luokasta ensimmäisten joukossa. Vilkaisin kelloa, maantiedon opettajamme oli taas päästänyt meidät etuajassa. Kävelin kerroksen alaspäin ja istahdin tuolille Amandan luokan eteen. Odotin siinä hetken aikaa, pian mölytaso luokassa nousi ja minä nousin ylös, ne pääsisivät ihan kohta. Pian ovikin avautui ja Amanda laukkasi luokasta ulos ensimmäisten joukossa.
“Moi! Taas yliajalla, Hakulinen on kyllä aika kauhee. Onneks se ei opeta meitä. Tuu, bussi lähtee neljän minuutin kuluttuu”, selitin ystävälleni, joka tunki matikan kirjoja reppuun näyttäen happamalta. Menimme yhdessä aulan kautta ulos, juoksimme bussipysäkille ja kerkesimme juuri ja juuri bussin kyytiin. Amanda kaiveli taskujaan kauhistuneen oloisena.
“Anna olla, mä maksan”, tokaisin hänelle hymyillen ja Amanda hymyili huokaisten helpottuneena.

“V*ttu S**t*n* sitä Hakulista! Se teki sen TAAS!” Murisin inhoten Katalle, ja lysähdin istumaan käytävän puoleiselle penkille.
“Voi raukkaa..” Kata pienoinen vino hymy naamallaan.
“Sä et tiedä millanen se on! Kauhee kohtaus kun en osaa jotain laskuu! Musta on epäreiluu siirtää mut toiselle puolelle luokkaa jos kysyn Apuu!” Marmatin Katalle Matikan opettajastani Hakulisesta, joka jaksoi inhota minua.
“Okei, ihan sama, onhan se törkeetä, mut tää on Tallin pysäkki” Kata keskeytti Kiroilu ja panettelu kohtaukseni.
“Oho! Meniks tää matka näin nopee?” Kysyin hämmästyneenä.
“Jep, sä oot haukkunu hakulista vasta vaivaset 20 minuuttii” Kata sanoi ja naurahti. Hyppäsimme ylös penkeistä, ja astelimme Bussin oville. Ovet avautuivat bussin pysähdyttyä, ja pian olimmekin jo matkalla tallille. Kävelimme vitsaillen tallipihalle asti, ja mieleni oli jo pirteä.
“Kenel sä lähet maastoon? Ja onks sul ne eväät?” Kysyin Katalta ennen kuin astuimme talliin.
“Joo, mul on eväät. Ja tuun Venlal” Kata vastasi ja avasi tallin oven. Tallista kurkkasi monen ponin pää, ja melkeinpä heti alkoi Maxin tavallinen meluaminen.
“Hyvä. Mä tuun Maxil” Tokaisin ja lähdin hymyillen kohti vilkkaasti elämöivää poniani.

Sovimme tapaavamme 25 minuutin kuluttua tallipihalla, joten minulla ei olisi kiirettä. Heitettyäni reppuni kaappiin lähdin porkkanoiden kera pihatolle, tervehtisin orejani ensin.
“Hei karvapallerot, mitä kuuluupi?” kysyin isolta valkoharmaankirjavalta ja pieneltä ruskealta päältä, jotka tunkivat aidan yli minua tervehtimään. Hymyilin niille ja jäin hetkeksi niiden seuraan, antaen molemmille omat herkkunsa. Hetkisen kuluttua kuitenkin palasin talliin, kävin tervehtimässä Rosea, joka vaikutti pirteältä itseltään ja lopuksi Venlaa, joka mökötti karsinan takanurkassa.
“Hei poni, me lähetään tänään maastoon. Nii-in, mennään veljen kanssa, eikös?” selitin ponille, joka painoi korviansa vielä enemmän luimuun tullessani karsinaan riimun kera. Kävelin ponin pään viereen, jossa korvat olivat ihan painautuneita niskaan.
“Huono päivä? Älä pelkää, kyllä se siitä”, hymyilin aurinkoisesti vähemmän aurinkoiselle ponilleni. Laittaessani riimua sen päähän, poni kimpaantui ja yritti purra minua. Ihan oikeasti purra, ei vain näykkäistä. Pikaisen kurinpalautuksen ja minä-olen-pomo-selitysten jälkeen ponilla oli riimu päässä ja se näytti enemmän myrtyneeltä kuin vihaiselta. Talutin ponin ulos, sidoin sen harjauspuomiin. Amanda oli siellä jo Maxin seurana, pyysin sitä katsomaan vähän Venlan perään, sillä poni oli sangen viehättävällä tuulella. Kävin hakemassa sen harjat ja samalla satulan ja suitset valmiiksi. Palattuani ponin luokse ja asteltuani sen viereen harja kädessä, Venla yritti jyrätä päälleni.
“No niin kaheli poni! Nyt riittää, sä et ala m-i-n-u-l-l-e ryppyilemään!” kivahdin ponille vihaisesti, ja saatoin nähdä pienen, siis aivan pikkuisen, vilahduksen syyllisyyttä sen silmissä. Kuitenkin lopun harjauksen ajan se seisoi paikoillaan ja lopussa sen korvat olivat jopa hörössä Maxia kohti. Hymähdin sille ja putsasin ponin kaviot käyttäen hyväksi sen mielenkiinnon veljeään kohtaan. Kun ponin kermanvärinen karva näytti taas kermanväriseltä, laitoin ponille satulan selkään ja kiristin vyön. Max vaikutti olevan hiukan liian kiinnostunut Venlasta näin sisaruksellisissa merkeissä ja Amandalla oli komentamista ponissa. Kävin viemässä harjat pois ja hain samalla reppuni ja kypäräni kaapista. Venlalle laitoin suitset päähän, ja talutin Venlan keskelle pihaa. “Hei Ama, mä ratsastan tällä jo vähän nyt, se on aika Venla-tuulella”, kiljuin kaverilleni joka nyökkäsi. Ihan hyväksi ajatukseksi tuo oli osoittautunut, sillä kun pyysin ponia liikkeelle, se lähti pukkilaukalla eteenpäin. Kuitenkin sain sen hiljentämään ja odotellessani Amandaa pari minuuttia, olin saanut ponin askeltamaan maltillisessa käynnissä.

“Okei, sit ei mitään Temppuilua. OK?” Teroitin Maxille kun nousin sen selkään tallipihalla. Kata ratsasti jäykästi kulkevaa ja hyvin vihaisen näköistä Venlaa kohti tallipihaa.
“Mennäänks?” Kysyin ja Kata nyökkäsi keskittyneesti. Pyysin Maxilta käyntiä, ja ponioriini siirtyi joustavaan, jopa ylpeään käyntiin.
“Idiootti. se on sun SISKO” Manasin keimailevaa oriani, jolla oli näköjään jotain taipumuksia Siskoonsa.. Kävelimme rauhallista metsätietä eteenpäin ja Max säpsähteli oikeastaan koko ajan jotakin.
“Pruut.. Soooojjaaaah...” Puhelin rauhoittavasti Maxille joka käveli jo melkein takajaloillaan! Venla eteni reippaasti ja tarkkaavaisesti Katan ratsuna. Pääsimme vähän leveämmälle polulle, juuri sopivalle polulle Ravailemiseen.
“Ravaantaako?” Kata kysyi hymyillen.
“Jjep, tää saattaa sekoo sit jotain...” Varoitin Kataa ja tunsin kuinka ponini lihakset jännittyivät entisestään.
Kata ohjasi Venlan edelle ja nosti ravin. Kolmen raviaskeleen jälkeen Venla teki pysähdyksen, peruutti, pukitti, peruutti, pukitti ja viskoi päätään hulluna.
“VENLA! P*RK*LE!!” Kata ärjäisi ja antoi Venlalle ohjaa, potkaisi täysiä kylkiin, ja kosketti raipalla takamukseen. Vähemmästäkin Venla saisi kohtauksen, ja niinpä niin, Venla nosti pukkilaukan, laukkasi melkein paikallaan, ja ravisteli villisti päätään pidätteitä vastaan. Max hermostui entisestään. Se steppasi jo ihan hermorauniona edestakaisin, koetti väistää pohjetta ja ohjaa, oli paniikissa. Kata sai Venlaa vähän ruotuun, ja Voikko poni ravasi vastentahtoisesti edellämme polulla. Pyysin Maxia liikkumaan eteenpäin, mutta se seisoi jännittyneenä paikallaan, kuunnellen taakse.

Takaa kuului äkkiä räsähdyksen tapainen, kiljaisu ja laukkaavan ponin kavioiden töminää. En kerennyt edes kääntyä katsomaan, kun Max ohitti meidät hurjaa vauhtia - ilman ratsastajaa. Vilkaisin nopeasti taakse, näin Amandan kömpivän ylös polun mudista, eli hengissä oli. Päätin siis lähteä ponin perään. Annoin Venlalle vapaata ohjaa ja kunnon laukkapohkeet - poni suorastaan ampaisi eteenpäin. Kumarruin kaulalle, olisin noussutkin ylös satulasta, mutta kun Venlalla länkkäriä tavallisimmin mentiin, eli jalustimetkaan olleet niin lyhyet. Venla laukkasi lujaa, en varmaan ikinä ollut sen selässä sellaisessa vauhdissa. “Tie” alkoi kaventua poluksi ja jouduin hidastamaan laukkaa, en halunnut Venlan telovan jalkojaan. Etenimme kuitenkin reippasti ja siinä minuutin kuluttua näin Maxin polun päässä, katsellen hämmentyneenä valtavan kokoista estettä. Poni ei onneksi saanut päähänsä karata, kun nappasin sen ohjista kiinni. Sen jälkeen keplottelin ohjat pois kaulalta ja lähdimme ravaamaan takaisinpäin, kohti varmasti hyvin vihaista Amandaa. Viitisen minuutin ravaamisen jälkeen kuulin askelten ääniä tieltä, hiljaista sadattelua. Kukahan siellä olisi?
“Sain sen kiinni. Oli menossa sinne valtavalle maastoesteradalle, onneks ei lähteny hyppäämään sitä. Se eka este oli varmaa metrinelkytsenttii”, selitin Amandalle, joka happamana otti ojentamani ohjat. Max oli vähän rauhoittunut ravaamisen aikana, mutta vieläkin vilkuili Venlaa kiinnostuneesti.
“Tää poni on kyllä pervo, se omaa siskoaan kattoo, näätkö ny? Säikkyy jotain jäniksiä, siel oli rusakko puskassa”, Amanda mutisi minulle. Nauroin molemmille, sekä ponille ja ratsastajalle, joka oli päässyt jo ponin selkään. Kävelimme hetkisen matkaa antaaksemme ponien jäähtyä, ja käännyimme seuraavasta poikkeavasta tiestä etsimään parempaa reittiä.

“Hiton elukka sä kyl oot.. Pentu” Sanoin itseasiassa melko hellästi. Eihän Maxin kaltaiselle ponille voi kauaa olla vihainen, eihän?
Kävelimme pitkän tovin etsiessämme sopivaa polkua. Lopulta löysimme merkatun reitin, melko hyvä pohjaisenkin sellaisen.
“Koitetaanko ravia, taas?” Kysyin Katalta virnistäen.
“Okei, omalla vastuulla” Kata tokaisi ja antoi Venlalle pohkeita. Nostin Maxin myös raviin, ja nyt jo ravasimme kummatkin, Kata ja Venla sekä Minä ja Max.
“Jee, Me saatiin meijän ponit ravaamaan” Sanoin ilkikurisesti Katalle, joka nauroi Venlan tasaisessa Ravissa. Max rupesi taas rehentelemään Venlalle, mutta kunnon potkaisulla sain taas ponini keskittymään muuhunkin kuin omaan siskoonsa!
“Mun ponilla on likanen mielikuvitus..” Sanoin taas melko närkästyneesti. Ravaisimme eteenpäin reippaassa tahdissa, ja huomasin pienen kyltin, MAASTOESTERATA 30-40cm
“Hei Kata! Hypätäänks!” Kiljuin ja Kata katsahti minuun hämmästyneesti.
“Hullu! Maastoesteitä! Maxilla ja Venlalla!” Kata vinkaisi ja pidätti Venlan käyntiin. Siirsin Maxin myös käyntiin ja katsoin Kataa toiveikkaasti.
“Pliiiisss....” Maanittelin, mutta Kata katsoi minua vieläkin ihan kuin vähä-älyistä hullua.
“ookeei.. Mut mä tuun perässä, ja kierrän ne esteet!” Kata sanoi napakasti.
“Mut hei, tai no, ihan sama. Mä meen ensin.” Ilmoitin ja Nostin Maxilla ravin pysähdyksestä. Käänsin sen kohti maastoesteradan alkutolppaa, ja tolpan kohdalla nostin laukan.
“Max, Nyt HYPÄTÄÄN!”

Meni hetki, kun kerkesin hahmottaa Maxin ruskean takamuksen ja musta hännän kaikkoavan edestämme. Venla tepasteli innokkaasti, en ollut kuin muutaman kerran hypännyt sillä maastossa. Nostin laukan ja aloimme lähestyä ensimmäistä. Vaistonvaraisesti olin nousemassa ylös, kunnes tajusin hyppääväni Venlalla ja istuinkin alas, nojaten taakse. Este lähestyi ja pidätin Venlaa hiukan, ettei se ihan kaahaisi esteelle. Venla hyppäsi n. 20cm korkean koivunrungoista kasatun pikku esteen kerrassaan upeasti. Kehuin sitä ja keskitin ajatukseni seuraavaan lähestyvään esteeseen, pieneen ojaan. Venla epäröi, se ei ollut ikinä ennen hypännyt kuopan yli, mutta ajoin sitä kunnolla eteen ja Venla ponnisti valtavalla, varmaan kahden metrin loikalla pienen, alle puolenmetrin levyisen ojan yli. Taputin ja kehuin Venlaa vuolaasti. Nyt korvat osoittivat vähän korkeampaa estettä kohti kuin ensimmäinen, Venla kiihdytti esteelle, ponnisti ja liisi esteen yli upeasti. Neljännellä esteellä tunsin, kuinka Venla meinasi kieltää korkeimmalle esteelle, mutta napautin sitä kevyesti raipalla ja poni pukitti, eikä epäröinyt hypätä estettä. Viides este oli myös melko korkea, muttei kuitenkaan yhtä korkea kuin edellinen ja Venla hyppäsi sen hienosti. Kuudes ja viimeinen este hypättiin kaikkein parhaiten, iloitsin hypystä ja kehuin Venlaa. Amanda ja Max odottivat esteen jälkeen meitä. Huomasin, kuinka Max oikein ryhdistäytyi keltaisen ponin lähestyessä ja alkoi stepata. Amanda mulkaisi ponia ja sanoi meidän hypänneen hienosti. Jatkoimme matkaa mukavan jutustelun vallitessa.

“Miten teil meni?” Kata kysyi. Mulkaisin poniani vihaisesti, mutta taputin sitä kuitenkin kaulalle, ja vastasin Katalle:
“Ihan hyvin. Max kielsi kaikilla muilla paitsi Ekalla ja vikalla esteellä... Meinasin lentää alas Varmaan Viidesti, ja sain pukkilaukka rodeoo esteradalla.”
“okei, eli meni aika Maxisti.” Kata hymähti ja nyökkäsin huvittuneena. Ravasimme kapeahkoa polkua eteenpäin, ja saavuimme Laukkapellollemme. Tällä kertaa laukkaisimme vain pellon ympäri, ja jäisimme syömään sivussa oleville kannoille.
“Okei, pistetäänkö laukkakisa käyntiin?” Kysyin ja Kata nyökkäsi pilke silmäkulmassaan.
“Eli, kierretään koko pelto, varo niitä kantoja.” Tokaisin.
“Okei, eli ÄN YYY TEEEE NYT!!!!!” Kiljaisin ja ponit ampaisivat matkaan kuin tykinkuulat. Pääsimme melkein heti Venlan edelle, ja pidimme johtopaikan melko reilulla välillä pellon toiseen laitaan asti. Pian huomasin kuitenkin että Kata ja Venla olivat melkein rinnallamme! Tulimme melkeinpä kiitolaukassa seuraavaan kulmaan, ja nyt huomasin kuinka Kata oli päässyt rinnallemme!
“SÄ OIKASET! EI OO REILUU!” Kiljuin ja Kiritin jo ihan hulluna laukkaavaa poniani. Lopulta Kata tietenkin voitti, ja sai kuulla kunniansa!
“Sä oot epäreilu! Max on paljon nopeempi kun Venla!” Piikittelin kataa kun laskeuduin alas Maxin selästä. Otin poniltani satulan pois, ja talutin sen katan luo.
“uuh... Vähänkö tää reppu hiertää hypätessä, ja laukatessa!” Kata ähkäisi ja kampesi repun selästään. Kaivoin reppua yhdellä kädellä, ja aivan pohjalta sain kaivettua Maxin mustan riimun, ja riimunnarun. Riisuin Maxilta vielä Suitsetkin pois, pitelin sitä otsaharjasta kiinni, laitoin sille riimun päähän, ja päästi sen kävelemään narun etäisyydelle itsestäni.
“Mitä meil on eväänä?” Kysyin nälkäisenä tuijottaen pullottavaa reppua.

“Siel on leipiä, niitä juustoleipii mist sä tykkäsit ja vähän mehuu, sit siellä on keksinjäämiä luultavimmin murusina, omenaa ja porkkanaa noille konimuksille, ja sit viel purkkisardiineja. Ai nii, purkkillinen persikoita. Nitkutin on siinä sivutaskussa”, selitin ysätäväni naamalle, joka sana sanalta kävi hölmistyneemmän näköisemmäksi samalla kun laitoin Venlalle riimua päähän. Satulan laitoin Maxin satulan viereen maahan ja suitset laitoin oksanhakaan ja lopuksi kaivoin repusta pitkän pätkän juoksutusliinaa. Amanda vilkaisi ensin sitä, sitten reppua ja sitten omaa naruaan ja tokaisi:
“Armeijaan ollaan lähdössä?”
“Joo, melkeen. Samanlaista säätöä on noiden ponien kanssa. Mulla on sullekin liina, tiesin ettet kuitenkaan ota kun ton kämäsen narun”, hymähdin Amandalle ja heitin hänelle osan naruvyyhdistä. Laitoin Venlan liekaan ja aloin kaivella reppua. Levittäydyimme kannoille ja aloimme mutustamaan ruokia. Rupattelimme siinä sivussa asioista maan ja taivaan välillä, aina Amandan Hakulisesta pilvien muotoon asti. Päätimme lähteä.
“Sä saat nyt pitää tätä. Ai niin... Mä taidankin pitää tän ihan ite... No, mä haluun vielä huomenna omistaa repun, jonka kanssa voin mennä kouluun. Ei siis millään pahalla, mutta sä lennät todennäkösemmin kun minä”, selitin Amandalle joka katseli minua närkästyneenä.
“Mulla on vaikeempi poni kun sulla. Ihan takulla, vanhemmatkin on ihan hulluja!” Amanda selitti närkästyneenä.
“Nää on kaksoset, jos et muista”, tokaisin virnistäen Amandalle, joka näytti myrtyneeltä. Kuitenkin nousimme ponien selkään kun saimme satulat ja suitset poneille.

Pakkasimme kamamme ripeästi, sillä ilta alkoi jo hämärtää. Katsahdin kännykkäni kelloa joka näytti jo puolta seitsemää!
“Hei, kello on puol seittemän!” Sanoin Katalle joka katsahti minuun kysyvästi.
“Puol seittemän, jo?” Kata kysyi ja nyökkäsin. Ennen ratsastumista nappasin repun, ja heitin sen selkääni.
“Mä kannan tän takas” Tokaisin ja annoin Maxille käskyn kävellä, ja niin poni tekikin, yllätyksekseni. Venlakin lähti liikkeelle hyvin ja pian olimmekin jo tasaisessa ravitahdissa. Ravasimme melko reippaasti kohti tallia, ja etenimme vauhdilla. Jutustelimme koulumme opettajista, ja annoimme niille arvosanoja 4-10 asteikolla. Parhaan arvosanan sai Juha Leino, kemian opettajamme. Aika kului rattoisasti ravissa, ja jonkin ajan kuluttua olimme jo melkein tallilla. Polku leveni, ja huomasin että olemme samalla polulla kuin tullessamme, jossa putosin... Taisin itse hieman jännittää, sillä Maxin rento liikkuminen muuttui jäykäksi, ja se viskeli päätään hermostuneena.
“Soooohhh... Ihan rauhassa poikaseni...” Juttelin Maxille ja Taputin sitä kaulaan. Käden irrottaminen ohjista oli virhe, sillä siinä samassa Venla hirnahti takanamme, Max hyppäsi sivulle, Pukitti niin että jalustimeni irtosivat jaloista ja Nousi komeasti etujaloilla potkien Takajaloilleen. Irtosin väkisin satulasta, ja huomasin kuinka valahdin Maxin selkää pitkin alas. Poni laskeutui Neljälle jalalle, pukitti taas, ja muuta en sitten muistakaan.

Katsoin takaapäin kauhuissani kuinka Max nousi pystyyn ja Amanda näytti roikkuvan selässä vielä jotenkuten. Ensimmäisen pukin jälkeen Amanda lensi näyttävässä kaaressa alas ponin selästä, joka lähti tallille hurjaa laukkaa. Olin jo ensin lähtemässä ponin perään, mutta vilkaistessani Amandaa, tajusin kauhukseni ettei hän noussut maasta, vaan makasi vieläkin samassa asennossa. Unohdin Maxin välittömästi kun kauhu ystävästäni heräsi. Suorastaan lensin alas satulasta ja kiidin hänen luokseen. Kauhuissani ravistelin häntä tajusin, että Amanda oli tajuton. Kauhu tuli takaisin entistä voimakkaampana ja yritin miettiä mitä koulussa oltiin sanottu työpajaviikolla, kun oli ensiapupiste. Amanda oli tajuton. Amanda oli tajuton... Muuta ei sitten aivoissani liikkunutkaan. Taisin hetken jumittua paikoilleni, mutta onneksi rakas ponini tuuppasi minua ja sai ajatukset liikkeelle. Yritin väkertää Amandaa kylkiasentoon, vai mikä lie olikaan, kun onneksi huomasin hänen silmäluomien värisevän ja pian ne aukenivat.
“Mitä tapahtu?” Amanda kysyi hiljaisella äänellä katsoen minua.
“Ai v*ttu ku peukaloon sattuu”, Amanda jatkoi katsoen oikean käden peukaloaan, joka näytti turvonneen ainakin kaksinkertaiseksi. Katsoin helpottuneena häntä ja peukaloa, joka tosiaan muistutti enemmän nakkia kuin peukaloa, ja aloin nauraa hysteerisesti. Amanda katsoi minua hetken ja pian nauroimme molemmat. Hetken kuluttua Amanda toisti ensimmäisen kysymyksensä.
“Sä putosit ja Max lähti. Onkohan se jo tallilla...? Miten me ees päästään sinne?” aloin miettiä.
“Ratsastetaan, meillä on tossa poni?” Amanda sanoi kuin itsestäänselvyyden.
“Sä saat kyllä ohjata, tällä nakilla ei mitään tee”, hän jatkoi ja kampeutui pystyyn.
“Ootko sä ihan varma? Ootko sä kunnossa? Nyt me kyllä eka soitetaan tallille”, sanoin hänelle ja aloin kaivaa puhelinta repusta.
“Joo joo, kyllä mä selviän, ei me täältä mitenkään muuten päästä takaisin”, Amanda sanoi iloisesti. Katsoin häntä hetken ja soitin tallille. Max oli kuulemma juuri saapunut sinne ja ihmiset olivat juuri lähdössä etsimään meitä. Kerroin mitä oli tapahtunut, ja ihmiset huolestuivat suunnattomasti. Kuitenkin vakuuttelin, ettei Amandalla ollut hätää ja se oli ihan kunnossa, murehtien lähinnä nakkimaista peukaloaan. He olivat lähdössä hakemaan meitä autolla, mutta huomauttaessani olevamme polulla, he lopulta suostuivat ajatukseen ratsastaa Venlalla. Niinpä sitten nousimme ponin selkään, joka kummeksui kahta ihmistä, mutta käveli kuitenkin kiltisti eteenpäin. Emme ravanneet ollenkaan, lähinnä koska pelkäsin Amandan puolesta, sekä sen takia, etten halunnut rasittaa Venlaa niin paljoa, painoimme kuitenkin tuplasti sen mitä se normaalisti kantoi. Saavuimme tallille suunnilleen vartin kuluttua ja heti huolestuneet ihmiset ympäröivät meidät.

“PRKLEEN PRKELE. Tää on aika kipee” Hymähdin katan takana istuessani, ja pitäessäni kiinni vasemmalla kädellä Katasta. Liu’uin Vanlan selästä alas, ja katselin huolestuneena ympärilleni.
“Missä Max on??” Kysyin kun en nähnyt ruunikkoa poniani tallipihalla.
“Se on tallissa, hoidettuna. Alita otti siltä Kamat pois. Nyt viedään sut Tuonne toimistoon odottelemaan, Äitisi tulee aivan kohta, ja lähdette sairaalaan” Miley sanoi ja talutti minua jo kohti Toimistoa.
“Ei kun..” Koetin sanoa väliin, mutta Miley keskeytti:
“Ei mitään Muttia, nyt toimistoon!”
“Haluun nähä Maxin” Sanoin kun saavuimme talliin, ja riistin itseni Mileyn otteesta. Menin Maxin karsinalle Mileyn seuratessa perässäni, sanomatta mitään.
“Hjeips oma rakas kultaseni.. Mites sun laukka takasin meni?” Hymähdin ja silitin Maxin poskea. Silittelin Maxia ihan hetken kunnes Miley vei minut toimistoon. Hän istutti minut sohvalle ja pian Äitini saapuikin.
“Voi Ama! Aina sulle käy jotain! Tulepas, lähetään päivystävälle...” Äitini sanoi huolettomammin kuin naamastaan näytti.
“Okei, ei tähän ees sillain satu, tai no, kun liikutan sitä” Sanoin ja Virnistin. Kävelin ulos tallista ja Kata saavutti meidät. Hän istui päättäväisesti auton takapenkille, viereeni ja niin lähdimme kohti sairaalaa.

Saavuttuamme klinikalle marssimme suoraan sisään ja Amandan äiti kävi selittämässä tilanteen virkailijalle ja pian Amanda kutsuttiin huoneeseen.
“Onnea”, tokaisin hänelle ja hän kuiskasi takaisin:
“Euro vetoo et tää on murtunu. Toivottavasti on. Oikee käsi”, Amanda vinkkasi silmää mennessään äitinsä perässä sisälle. Odottelin viitisen minuuttia heitä ja pian he tulivat takaisin, mukanaan lähete röntgeniin. Siirryimme röngtenin odotusaulassa puolisen tuntia rupatellen niitä näitä, Amandan äidin vilkuillessa Amandaa ja etenkin hänen peukaloaan huolestuneesti. Amandan päästyä sisälle istuimme hänen äitinsä kanssa aulassa, tämän voivotellessa ponin hulluutta. Selitin hänelle, että putoaminen ei ollut ponin vika. Amandan äiti vastasi tietävänsä sen, ja selitti minulle monista muista onnettomuuksista, mitä Amalle oli sattunut. Hetken kuluttua hän tuli takaisin kuvien kera (vaikuttaen toiveikkaalta murtuman suhteen) ja näin palasimme takaisin lääkärin huoneen ovelle. Kymmenen minuutin kuluttua Amanda pyydettiin uudestaan sisään ja Amandan äiti meni mukaan. Hetkisen kuluttua Amanda palasi takaisin heilutellen kättään, joka oli kipsissä.
“Hahaa! Euro tänne! Hmm.. Kenet mä valitsen huomenna koulussa kirjottamaan mun puolesta?” Amanda tuli takaisin iloisena, kuitenkin nähdessään äitinsä ilmeen jatkoi pikaisesti:
“Tai kun tää mun peukalo murtui näin harmillisesti etten voi kirjoittaa...” Amandan äiti hymähti ja yhdessä menimme autolle.
He heittivät minut kotiini, jossa äiti oli ovella vastassa ja näytti raivostuneelta. Kuitenkin kun Ama kiljui autosta heiheitä vilkuttaen samalla näkyvästi murtuneella kädellään (luultavimmin tarkoituksella) vaihtoi äitini heti toiseen linjaan.
“Mä kerron kun pääsen sisään, ok?” hymähdin äidilleni ja menin sisään kertomaan koko tarinaa alusta...

Loppu! :D

Vastaus:
Mukava kertomus, ja erilainenkin :D Saatte molemmat täydet 100v€, olette varmaan nähnyt tarinan eteen paljon vaivaaa :D

-Miley


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 ... 43