Hoitovieraskirja
Tällä kirjoitetaan VAIN hoitotarinoita!
Pääsivu | Kirjoita Vieraskirjaan<< Edellinen sivu | Sivu 1 / 2 Viestit: 1 - 10 / 16 | Seuraava sivu >>
Noora - - 16.01.2010 21:43
Hoitsusi: Misty
Mitä teit tänään? Maastoon
Tulin tallille perhosia vatsassa. Kun astuin tammatalliin sisälle kuulin iloisia herähdyksiä, "on se niin ihanaa kun saa näin iloiset aamutervehdykset" minä ajattelin.
Kuulin heti että, Mistylle oli tullut varsa. Menin äkkiä Mistyn karsinan luokse avasin oven ja siellä Misty ja varsa olivat niin iloisen näköisinä. "no täytyihän tässä sitten vaihtaa suunnitelmaa maastoretkestä" ajattelin. Sitten sain idean jos lähden Mistyn kanssa taluttaen maastoon ja varsa tietysti tulee mukaan. Hain Mistyn harjat, harjailin kevyesti siinä Mistyä ja varsaa.
Pistin Mistylle riimun ja talutin sen karsinasta, varsa tuli iloisesti ravaten perässä. Lähdimme maastoon, emme kuitenkaan tekisi pitkää maastolenkkiä. Kun saavuimme takaisin tallille takaisin, talutin Mistyn karsinaan. Tarkistin molempien jalat ettei ole tullut haavoja oksista. Hain pari porkkanaa heille palkinnoksi. Luin vielä tallin ilmoitustaulun jo siellä olisi jotain tärkeää ja siitäpäs lähdin kotiakohti.
//Noora\
sori tuli lyhyt ku en oikee keksiny mitä tehä ku toi varsa tuli enkä tienny mitä kaikkee sen kans saa tehä :D
Vastaus:
Ihan ok tarina... Saat 15 v€ koska jäi vähän lyhyeksi... :D Varsan kanssa voit tehdä aika paljon kaikkea, kuten vaikka mennä kävelemään tai maastoon Mistyn kanssa ja ottaa varsan mukaan ja opettaa varsalle kaikkea. Voit myös keksiä sille jonkun lempinimen, jos tahdot, niin ei aina tarvitse kirjoittaa varsa. :) Toivottavasti auttaa ensi kertomuksen kirjoittamista!
Jensku^
Hoitsusi: Misty
Mitä teit tänään? Maastoon
Tulin tallille perhosia vatsassa. Kun astuin tammatalliin sisälle kuulin iloisia herähdyksiä, "on se niin ihanaa kun saa näin iloiset aamutervehdykset" minä ajattelin.
Kuulin heti että, Mistylle oli tullut varsa. Menin äkkiä Mistyn karsinan luokse avasin oven ja siellä Misty ja varsa olivat niin iloisen näköisinä. "no täytyihän tässä sitten vaihtaa suunnitelmaa maastoretkestä" ajattelin. Sitten sain idean jos lähden Mistyn kanssa taluttaen maastoon ja varsa tietysti tulee mukaan. Hain Mistyn harjat, harjailin kevyesti siinä Mistyä ja varsaa.
Pistin Mistylle riimun ja talutin sen karsinasta, varsa tuli iloisesti ravaten perässä. Lähdimme maastoon, emme kuitenkaan tekisi pitkää maastolenkkiä. Kun saavuimme takaisin tallille takaisin, talutin Mistyn karsinaan. Tarkistin molempien jalat ettei ole tullut haavoja oksista. Hain pari porkkanaa heille palkinnoksi. Luin vielä tallin ilmoitustaulun jo siellä olisi jotain tärkeää ja siitäpäs lähdin kotiakohti.
//Noora\
sori tuli lyhyt ku en oikee keksiny mitä tehä ku toi varsa tuli enkä tienny mitä kaikkee sen kans saa tehä :D
Vastaus:
Ihan ok tarina... Saat 15 v€ koska jäi vähän lyhyeksi... :D Varsan kanssa voit tehdä aika paljon kaikkea, kuten vaikka mennä kävelemään tai maastoon Mistyn kanssa ja ottaa varsan mukaan ja opettaa varsalle kaikkea. Voit myös keksiä sille jonkun lempinimen, jos tahdot, niin ei aina tarvitse kirjoittaa varsa. :) Toivottavasti auttaa ensi kertomuksen kirjoittamista!
Jensku^
Sassy - - 26.12.2009 19:43
Hoitsusi: julle
Mitä teit tänään? Pelkkää hoitoo...
Kiirehdin innoissani Kukkapolun Ratsutilalle, sillä olin saanut sieltä itselleni hoitohevosen, Jullen. Lunta oli maassa reilusti, ja lenkkarini olivatkin täynnä sitä, kun vihdoinkin pääsin tallipihalle. Pysähdyin hetkeksi penkomaan laukkuani, joka tuntui pohjattomalta varsinkin silloin, kun yritti etsiä pientä paperilappusta koulukirjojen alta. Vihdoin käteni löysivät repytyneen ja rypistyneen lappusen, jonka lyijykynällä kirjoitettu teksti oli pahoin sotkeutunut. Työnsin nenäni melkein kiinni lappuseen ja erotin sanan 'ruunatalli'. Mietin mielessäni mikä rakennuksista mahtaisi olla oikea, ja arpomisen jälkeen päädyin kävelemään suurehkoa tallirakennusta kohti. Sisällä irvistin lukiessani ensimmäisen hevosen nimikylttiä. C.A Lady Stella. Joo, olin iha nvarmasti oikeassa paikassa. Luikahdin nolona ulos. Päätin lopettaa arvuuttelemisen ja kysyin hevosta taluttelevalta tytöltä mikä rakennuksista saattaisi mahdollisesti olla ruunatalli. Tyttö osoitti oikean tallin, ja kävelin ripeästi sisään. Luin hitaasti nimikylttejä. Huomasin, ettei minulla ollut aavistustakaan hoitsuni virallisesta nimestä, se tietysti lukisi turmeltuneessa lappuparassani. Tiirailin sitä vielä kerran, ja erotin nimen kaksi ensimmäistä sanaa 'I' ja 'Know' ja siinä samassa katseeni osui suureen suloiseen hevoseen, jonka turvan alla olevassa kyltissä luki I Know That You Jump With Me.
-Löydyithän sinä vihdoin, nauroin ja rapsutin hevosta sen harjan juuresta. -Menen hakemaan sun riimun, tulen kohta takaisin, lupasin ja kipaisin etsimään riimua ja jonkinlaista narua. Näin riimun joka roikkui siististi karsinan ulkopuolella olevassa koukussa naru kiinni siinä.
-Olenpas taas tänään niin ihanan fiksu, huokaisin ja nappasin molemmat koukusta.
-Moi taas Julle! tervehdin sitä uudelleen. Pujahdin ruunan karsinaan ja sujautin riimun sen päähän, sekä loimitin sen. Sitten lähdin taluttelemaan sitä tarhaan. Julle oli innoissaan, se tiesi mihin oltiin matkalla. Jouduin vähän väliä hyssyttelemään sitä. Talutin Jullen sisään tarhan portista ja käänsin sen pään aitaan. Sitten päästin sen irti. Se lähti heti ravaamaan reippaasti tarhan keskustaa kohden. Pujahdin ulos ja suljin portin tiukasti. Jäin vielä hetkeksi katselemaan sen temmellystä. Sitten lähdin takaisin talliin.
Hain kottikärryt ja talikon, ja aloitin karsinan puhdistamiseen. Heittelin tarkasti lantakikkareet ja märät kuivikkeet kottikärryyn, ja kävin vielä kippaamassa kaiken lantalaan. Odotellessani, että Julle oli saanut ulkoiltua tarpeeksi kävin kurkkaamassa Jullen kamoja varustehuoneessa. Jullen satula oli kiiltävä ja uudehko, ja siinä ei ollut jälkeäkään liasta. Nuuhkaisin vielä kerran nahan ihanaa tuoksua ja nappasin sitten suitset tarkastelua varten. Ne olivat aivan yhtä puhtaat. Varmaan lähiaikoina puhdistetut, mietin mielessäni kun laitoin suitse takaisin. Kurkkasin vielä huopaa ja vyötä. Huopaan oli kertynyt sen verran karvoja ja muuta likaa, että irrotin sen satulasta ja lähdin harjaamaan sitä. Hinkkasin huopaa kymmenisen minuuttia kovalla harjalla, kunnes kangas oli aivan puhdas, eikä siinä ollut karvan karvaa. Vein sen paikoilleen ja katsoin kelloa. Vielä ei ollut läheskään aika hakea Jullea sisään. Kaivoin evääni laukusta ja rupesin mutustelemaan kelloa vahdaten, ikään kuin pakottaen viisarit raksuttamaan eteenpäin pelkällä tahdonvoimalla.
Tasan kahden tunnin päästä ponkaisin ylös ja lähdin kiireesti tarhoille päin. Julle tuli kiltisti luokseni, ei vastustanut kiinniottamista yhtään. Taputin sitä ja lähdin taluttamaan takaisin sisälle. Sisällä otin loimen ja riimun pois ja menin etsimään Jullen harjalaatikkoa. Piakkoin silmiisi osui pakki, johon oli kirjoitettu Julle. Olin tyytyväinen itseeni, sillä yleensä en löytänyt asioita kovinkaan vaivattomasti. Marssin takaisin Jullen boksille ja aloitin pyyhkäisemällä nopeasti enimmät kuivikkeet pois sen selän päältä pölyharjalla. Sitten rupesin harjaamaan sitä kumisualla. Se näköjään piti siitä, kun otin sualla suoraan harjan alapuolelta. Kumisuan jälkeen otin uudelleen pölärillä, ja niin edespäin, kunnes viimeistelin lopputuloksen nyppimällä heinänkorret Jullen hännästä. Se huiskutteli sitä äkäisesti, se ei oikein pitänyt tästä jutusta.
-Pian on ohi, mutisin kun viskasin viimeisen korren karsinan lattialle. Otin vielä pakista kaviokoukun ja puhdistin huolella kaviot. Julle nosti kiltisti jalkansa ja piti niitä kärsivällisesti ylhäällä. Taputin sitä ennen kuin lähdin putsaamaan harjoja ja viemään niitä paikoilleen. Hain samalla ämpärillisen vettä, ja päätin putsata kupit. Hinkkasin kupit puhatiksi, niissä ei paljon ruoantähteitä ollut.
-Taidat olla aika perso ruualle, vai? hymyilin Jullelle sen ruokakupin luota. Homma oli valmis nopeasti, ja sen jälkeen ajattelin että olin tehnyt tarpeeksi ensimmäiselle päivälle, joten hyvästelin pikaisesti Jullen ja lähdin kävelemään kotiin päin.
Vastaus:
Hyvä tarina, hienosti ja hauskasti kerrottu. Saat 35 v€.
Jensku^
Anteeksi että kesti vastata!
Hoitsusi: julle
Mitä teit tänään? Pelkkää hoitoo...
Kiirehdin innoissani Kukkapolun Ratsutilalle, sillä olin saanut sieltä itselleni hoitohevosen, Jullen. Lunta oli maassa reilusti, ja lenkkarini olivatkin täynnä sitä, kun vihdoinkin pääsin tallipihalle. Pysähdyin hetkeksi penkomaan laukkuani, joka tuntui pohjattomalta varsinkin silloin, kun yritti etsiä pientä paperilappusta koulukirjojen alta. Vihdoin käteni löysivät repytyneen ja rypistyneen lappusen, jonka lyijykynällä kirjoitettu teksti oli pahoin sotkeutunut. Työnsin nenäni melkein kiinni lappuseen ja erotin sanan 'ruunatalli'. Mietin mielessäni mikä rakennuksista mahtaisi olla oikea, ja arpomisen jälkeen päädyin kävelemään suurehkoa tallirakennusta kohti. Sisällä irvistin lukiessani ensimmäisen hevosen nimikylttiä. C.A Lady Stella. Joo, olin iha nvarmasti oikeassa paikassa. Luikahdin nolona ulos. Päätin lopettaa arvuuttelemisen ja kysyin hevosta taluttelevalta tytöltä mikä rakennuksista saattaisi mahdollisesti olla ruunatalli. Tyttö osoitti oikean tallin, ja kävelin ripeästi sisään. Luin hitaasti nimikylttejä. Huomasin, ettei minulla ollut aavistustakaan hoitsuni virallisesta nimestä, se tietysti lukisi turmeltuneessa lappuparassani. Tiirailin sitä vielä kerran, ja erotin nimen kaksi ensimmäistä sanaa 'I' ja 'Know' ja siinä samassa katseeni osui suureen suloiseen hevoseen, jonka turvan alla olevassa kyltissä luki I Know That You Jump With Me.
-Löydyithän sinä vihdoin, nauroin ja rapsutin hevosta sen harjan juuresta. -Menen hakemaan sun riimun, tulen kohta takaisin, lupasin ja kipaisin etsimään riimua ja jonkinlaista narua. Näin riimun joka roikkui siististi karsinan ulkopuolella olevassa koukussa naru kiinni siinä.
-Olenpas taas tänään niin ihanan fiksu, huokaisin ja nappasin molemmat koukusta.
-Moi taas Julle! tervehdin sitä uudelleen. Pujahdin ruunan karsinaan ja sujautin riimun sen päähän, sekä loimitin sen. Sitten lähdin taluttelemaan sitä tarhaan. Julle oli innoissaan, se tiesi mihin oltiin matkalla. Jouduin vähän väliä hyssyttelemään sitä. Talutin Jullen sisään tarhan portista ja käänsin sen pään aitaan. Sitten päästin sen irti. Se lähti heti ravaamaan reippaasti tarhan keskustaa kohden. Pujahdin ulos ja suljin portin tiukasti. Jäin vielä hetkeksi katselemaan sen temmellystä. Sitten lähdin takaisin talliin.
Hain kottikärryt ja talikon, ja aloitin karsinan puhdistamiseen. Heittelin tarkasti lantakikkareet ja märät kuivikkeet kottikärryyn, ja kävin vielä kippaamassa kaiken lantalaan. Odotellessani, että Julle oli saanut ulkoiltua tarpeeksi kävin kurkkaamassa Jullen kamoja varustehuoneessa. Jullen satula oli kiiltävä ja uudehko, ja siinä ei ollut jälkeäkään liasta. Nuuhkaisin vielä kerran nahan ihanaa tuoksua ja nappasin sitten suitset tarkastelua varten. Ne olivat aivan yhtä puhtaat. Varmaan lähiaikoina puhdistetut, mietin mielessäni kun laitoin suitse takaisin. Kurkkasin vielä huopaa ja vyötä. Huopaan oli kertynyt sen verran karvoja ja muuta likaa, että irrotin sen satulasta ja lähdin harjaamaan sitä. Hinkkasin huopaa kymmenisen minuuttia kovalla harjalla, kunnes kangas oli aivan puhdas, eikä siinä ollut karvan karvaa. Vein sen paikoilleen ja katsoin kelloa. Vielä ei ollut läheskään aika hakea Jullea sisään. Kaivoin evääni laukusta ja rupesin mutustelemaan kelloa vahdaten, ikään kuin pakottaen viisarit raksuttamaan eteenpäin pelkällä tahdonvoimalla.
Tasan kahden tunnin päästä ponkaisin ylös ja lähdin kiireesti tarhoille päin. Julle tuli kiltisti luokseni, ei vastustanut kiinniottamista yhtään. Taputin sitä ja lähdin taluttamaan takaisin sisälle. Sisällä otin loimen ja riimun pois ja menin etsimään Jullen harjalaatikkoa. Piakkoin silmiisi osui pakki, johon oli kirjoitettu Julle. Olin tyytyväinen itseeni, sillä yleensä en löytänyt asioita kovinkaan vaivattomasti. Marssin takaisin Jullen boksille ja aloitin pyyhkäisemällä nopeasti enimmät kuivikkeet pois sen selän päältä pölyharjalla. Sitten rupesin harjaamaan sitä kumisualla. Se näköjään piti siitä, kun otin sualla suoraan harjan alapuolelta. Kumisuan jälkeen otin uudelleen pölärillä, ja niin edespäin, kunnes viimeistelin lopputuloksen nyppimällä heinänkorret Jullen hännästä. Se huiskutteli sitä äkäisesti, se ei oikein pitänyt tästä jutusta.
-Pian on ohi, mutisin kun viskasin viimeisen korren karsinan lattialle. Otin vielä pakista kaviokoukun ja puhdistin huolella kaviot. Julle nosti kiltisti jalkansa ja piti niitä kärsivällisesti ylhäällä. Taputin sitä ennen kuin lähdin putsaamaan harjoja ja viemään niitä paikoilleen. Hain samalla ämpärillisen vettä, ja päätin putsata kupit. Hinkkasin kupit puhatiksi, niissä ei paljon ruoantähteitä ollut.
-Taidat olla aika perso ruualle, vai? hymyilin Jullelle sen ruokakupin luota. Homma oli valmis nopeasti, ja sen jälkeen ajattelin että olin tehnyt tarpeeksi ensimmäiselle päivälle, joten hyvästelin pikaisesti Jullen ja lähdin kävelemään kotiin päin.
Vastaus:
Hyvä tarina, hienosti ja hauskasti kerrottu. Saat 35 v€.
Jensku^
Anteeksi että kesti vastata!
Kipsa (saanko vaihtaa Kirsiksi?) - - 24.12.2009 15:58
Hoitsusi: Krisse
Mitä teit tänään? Pelkkää hoitoo...
Katselin auton ikkunasta ulos maisemia, kun äiti oli viemässä minua Kukkapolkuun. Vatsanpohjassa kutkutti vähän, sillä tänään näkisin hoitohevoseni Krissen ensimmäistä kertaa pitkän suostuttelun jälkeen.
Yllätyin, kun olimme perillä, olisin kuvitellut matkaa vähän pidemmäksi. No, haittaneeko tuo, ainakin pääsen pyörälläkin perille.
Pamautin autonoven kiinni ja kävelin tallipihalle. Jäin katselemaan tarhattuja hevosia pakkasaamuna. Niiden hengitys huurusi.
Yksi hevonen tuli luokseni ja hamuili olkapäätäni. Silitin sen turpaa ja kuiskasin:
- Hupsu. Ei minulla ole mitään.
-No, tule Kirsi, äitini huuteli, -täällä on tallihenkilökunta!
-Okei.
Kävelin talliin ja sain vastaani hymyilevän katseen.
-Hei. Taidat olla se uusi hoitaja? Krisse on boxissa. Voit tutustua siihen vähän aikaa ja harjailla sitä rauhassa. Sopiiko?
-Ai sopiiko? Sehän on täydellistä! hihkaisin. Äitini hymähti. Kävelin kohti karsinaa ja nappasin kuivan leivänkannikan tuliaisiksi.
-No mutta kukas se täällä on? Mitä kuuluu? juttelin Krisselle samalla kun avasin oven. -No hei vaan. Taidatkin olla yksin täällä tallissa.
Krisse kiinnostui, kun kuuli ääneni ja käänty katsomaan minua karsinan nurkasta.
-Tule vaan. Täällä on sinulle jotakin herkkua... puhelin.
Krisse hörähti ja kääntyi karsinassaan. Tarjosin sille leivän, ja se poimi sen kämmeneltäni varovasti.
-Hyvä. Kiltti poika, Krisse. Taputin Krisseä kaulalle ja rapsutin sitä vähän aikaa otsasta sillä aikaa, kun Krisse mutusteli herkkupalaansa. Astuin ulos karsinasta, lukitsin oven ja käväisin varustehuoneessa hakemassa Krissen harjat. Kannoin ne ovelle ja nappasin mukaani pölärin, kun menin takaisin karsinaan.
En sitonut Krisseä kiinni, koska ajattelin, että se kyllä osaa seistä paikoillaan.
-No niin. Heippa vaan, Krisse, taas. Katso, harja.
Krisse kaarsi kaulansa ja nuuhki harjaa. Se otti siitä kiinni ja yritti vetää sitä itseensä päin.
-Hih, hupsu.
Harjasin uutta hoitsuani ilon vallassa. Pöly lensi, kun harjasin reippaasti.
Kohtapuolin huomasinkin jo, että Krissestä ei enää löytynyt pölyhiukkastakaan, jota voisi harjata. Puhdistin vielä kaviot ja tulin ulos boxista. Huomasin, että Krssellä oli koko hoidon ajan ollut silmät melkein kiinni, ja nyt kun se loppui, se oli ihan pöllämystyneen näköinen. Nytkö se jo loppui, se tuntui ihmettelevän. Naurahdin hupsulle hoitsulleni ja lähdin takaisin kotiin, kun olin sanonut hoitsulleni heipat ja toivottanut hyvät joulut.
Vastaus:
Kiva tarina,erittäin hyvin kerrottu. Loppu oli vähän keskeneräisen tuntuinen, mutta muuten erittäin ihanan lempeä tarina. Saat 40 v€. Ja saat vaihtaa nimesi Kirsiksi.
Jensku^
Hoitsusi: Krisse
Mitä teit tänään? Pelkkää hoitoo...
Katselin auton ikkunasta ulos maisemia, kun äiti oli viemässä minua Kukkapolkuun. Vatsanpohjassa kutkutti vähän, sillä tänään näkisin hoitohevoseni Krissen ensimmäistä kertaa pitkän suostuttelun jälkeen.
Yllätyin, kun olimme perillä, olisin kuvitellut matkaa vähän pidemmäksi. No, haittaneeko tuo, ainakin pääsen pyörälläkin perille.
Pamautin autonoven kiinni ja kävelin tallipihalle. Jäin katselemaan tarhattuja hevosia pakkasaamuna. Niiden hengitys huurusi.
Yksi hevonen tuli luokseni ja hamuili olkapäätäni. Silitin sen turpaa ja kuiskasin:
- Hupsu. Ei minulla ole mitään.
-No, tule Kirsi, äitini huuteli, -täällä on tallihenkilökunta!
-Okei.
Kävelin talliin ja sain vastaani hymyilevän katseen.
-Hei. Taidat olla se uusi hoitaja? Krisse on boxissa. Voit tutustua siihen vähän aikaa ja harjailla sitä rauhassa. Sopiiko?
-Ai sopiiko? Sehän on täydellistä! hihkaisin. Äitini hymähti. Kävelin kohti karsinaa ja nappasin kuivan leivänkannikan tuliaisiksi.
-No mutta kukas se täällä on? Mitä kuuluu? juttelin Krisselle samalla kun avasin oven. -No hei vaan. Taidatkin olla yksin täällä tallissa.
Krisse kiinnostui, kun kuuli ääneni ja käänty katsomaan minua karsinan nurkasta.
-Tule vaan. Täällä on sinulle jotakin herkkua... puhelin.
Krisse hörähti ja kääntyi karsinassaan. Tarjosin sille leivän, ja se poimi sen kämmeneltäni varovasti.
-Hyvä. Kiltti poika, Krisse. Taputin Krisseä kaulalle ja rapsutin sitä vähän aikaa otsasta sillä aikaa, kun Krisse mutusteli herkkupalaansa. Astuin ulos karsinasta, lukitsin oven ja käväisin varustehuoneessa hakemassa Krissen harjat. Kannoin ne ovelle ja nappasin mukaani pölärin, kun menin takaisin karsinaan.
En sitonut Krisseä kiinni, koska ajattelin, että se kyllä osaa seistä paikoillaan.
-No niin. Heippa vaan, Krisse, taas. Katso, harja.
Krisse kaarsi kaulansa ja nuuhki harjaa. Se otti siitä kiinni ja yritti vetää sitä itseensä päin.
-Hih, hupsu.
Harjasin uutta hoitsuani ilon vallassa. Pöly lensi, kun harjasin reippaasti.
Kohtapuolin huomasinkin jo, että Krissestä ei enää löytynyt pölyhiukkastakaan, jota voisi harjata. Puhdistin vielä kaviot ja tulin ulos boxista. Huomasin, että Krssellä oli koko hoidon ajan ollut silmät melkein kiinni, ja nyt kun se loppui, se oli ihan pöllämystyneen näköinen. Nytkö se jo loppui, se tuntui ihmettelevän. Naurahdin hupsulle hoitsulleni ja lähdin takaisin kotiin, kun olin sanonut hoitsulleni heipat ja toivottanut hyvät joulut.
Vastaus:
Kiva tarina,erittäin hyvin kerrottu. Loppu oli vähän keskeneräisen tuntuinen, mutta muuten erittäin ihanan lempeä tarina. Saat 40 v€. Ja saat vaihtaa nimesi Kirsiksi.
Jensku^
pulla - - 23.12.2009 15:31
Hoitsusi: ei oo, mut menin Sea Breezellä
Mitä teit tänään? Maastoon
Lähdin aamulla tallille, ja oli satanut lunta. Pakkasta ei ollut paljoakaan! Kun saavuin tallille, oli siellä jo aikamoista hyörinää! Hain Sea Breezen ja hoidin sen pikaisesti. Menin hakemaan varusteet ja näin partiolaisten tulevan tallille. Kun olin hakenut varusteet, partiolaiset kaupittelivat joulupipareita, ja pakkohan niitä oli ostaa, kun tuotto menisi sotahautojen kunnostukseen ja sotiemme veteraaneille…;)(historia friikki) No sain piparilaatikon ja laitoin Breezen valmiiksi. Lähdimme matkaan ja kaviot narskuivat vastasataneella lumella ja hengitykset höyrysivät. Ensin tuli punainen pikkuauto vastaan ja joku hevosista säikkyi sitä. mutta matka jatkui. Kiersimme oikein pitkän lenkin ja puolessavälissä matkaa söimme makkaroita ja joimme kuumaa glögiä. Hevoset saivat heinää ja vettä. Olimme tulleet matkan käynnissä. Kun olimme syöneet ja pakanneet roskamme Jensku^ kysyi, että kai kaikille käy, että mennään kovempaa loppumatka. Kaikille kävi! Niin lähdimme taas matkaan ja ensin menimme reipasta ravia. Sitten Jensku^ sanoi,että nyt tulee pitkä suora! LAUKATAAN!! Niin lähdimme hurjaan laukkaan ja kavioista vain pöllysi lumi! Suora oli todellakin pitkä. Hetken kuluttua hevoset alkoivat puuskuttaa ja hidastimme raviin. Ravasimme hevoten lihaksia palauttaaksemme ja siirryimme käyntiin ja kävelimme tallille ja hoisimme hevoset. Tallin oveen oli ilmestynyt kranssi jossa luki: “ hauskaa joulua ja Onnea vuodelle 2010!” joten halasimme toisiamme ja toivotimme hyvät joulut kaikille. Lopuksi hevoset saivat vielä porkkanoita ja kuivaa leipää ja suukot turville!
Kiitos mukavasta retkestä ja Hyvää Joulua Ja Onnellista Uutta vuotta 2010!
Vastaus:
Kiitos osallistumisesta, ja Hyvää Joulua sinullekkin!
Jensku^
Hoitsusi: ei oo, mut menin Sea Breezellä
Mitä teit tänään? Maastoon
Lähdin aamulla tallille, ja oli satanut lunta. Pakkasta ei ollut paljoakaan! Kun saavuin tallille, oli siellä jo aikamoista hyörinää! Hain Sea Breezen ja hoidin sen pikaisesti. Menin hakemaan varusteet ja näin partiolaisten tulevan tallille. Kun olin hakenut varusteet, partiolaiset kaupittelivat joulupipareita, ja pakkohan niitä oli ostaa, kun tuotto menisi sotahautojen kunnostukseen ja sotiemme veteraaneille…;)(historia friikki) No sain piparilaatikon ja laitoin Breezen valmiiksi. Lähdimme matkaan ja kaviot narskuivat vastasataneella lumella ja hengitykset höyrysivät. Ensin tuli punainen pikkuauto vastaan ja joku hevosista säikkyi sitä. mutta matka jatkui. Kiersimme oikein pitkän lenkin ja puolessavälissä matkaa söimme makkaroita ja joimme kuumaa glögiä. Hevoset saivat heinää ja vettä. Olimme tulleet matkan käynnissä. Kun olimme syöneet ja pakanneet roskamme Jensku^ kysyi, että kai kaikille käy, että mennään kovempaa loppumatka. Kaikille kävi! Niin lähdimme taas matkaan ja ensin menimme reipasta ravia. Sitten Jensku^ sanoi,että nyt tulee pitkä suora! LAUKATAAN!! Niin lähdimme hurjaan laukkaan ja kavioista vain pöllysi lumi! Suora oli todellakin pitkä. Hetken kuluttua hevoset alkoivat puuskuttaa ja hidastimme raviin. Ravasimme hevoten lihaksia palauttaaksemme ja siirryimme käyntiin ja kävelimme tallille ja hoisimme hevoset. Tallin oveen oli ilmestynyt kranssi jossa luki: “ hauskaa joulua ja Onnea vuodelle 2010!” joten halasimme toisiamme ja toivotimme hyvät joulut kaikille. Lopuksi hevoset saivat vielä porkkanoita ja kuivaa leipää ja suukot turville!
Kiitos mukavasta retkestä ja Hyvää Joulua Ja Onnellista Uutta vuotta 2010!
Vastaus:
Kiitos osallistumisesta, ja Hyvää Joulua sinullekkin!
Jensku^
Allu - - 19.12.2009 23:58
Hoitsusi: Stella
Mitä teit tänään? Maastoon
Astuin tallikäytävälle. Satella kurkisteli karsinastaan uteliaana. Minut nähdessään se alkoi paukuttaa karsinansa ovea kärsimättömänä.
"Tullaan, tullaan!" Puhelin Stellalle rauhallisesti.
Tamma hörähti hiljaa, kun kosketin sen silkkistä turpaa.
"Eikun hommiin, tyttö!"
Otin Stellan riimun ja riimunnarun ja laitoin Stellan tallikäytävälle.
Hain harjat ja aloitin harjaamisen. Otin pehmeäin harjan ja etenin kohti Stellan päätä.
Pian vaihdoin kovempaan harjaan ja sitä mukaan aina jalkoihin asti.
Juuri kun olin vienyt Stellan harjat pois, näin Anniinan tulevan tallille hoitamaan Lulua.
"Hei, voitaisiinko mennä maastoon yhdessä?" Kysyin häneltä.
"Joo, laitan Lululle nopeesti varusteet". Anniina vastasi.
Noin viiden minuutin kuluttua istuimme molemmat heppojemme selässä valmiina matkaan.
Stella hyppi innokkaasti, kun taas Lulu pysyi tyynen rauhallisena Anniinan jalkojen alla.
Lähdimme matkaan. Lumi senkuin vain pöllysi kun nostimme ravin pellon poikki. Annoin Stellan venyttää jalkojansa oikein kunnolla.
Pellolla laukkasimme pienen pätkän, jossa ei onneksi ollut liukasta.
Tuuli tuiversi ja sai Stellan harjan hulmuamaan laukassa.
Lulu ja Anniina jäivät kauas taakse, kun Stella innostui tekemään näyttävän pukkisarjan laukan jälkeen.
Pian huomasin olevani yltäpäältä lumessa.
"Stella!" Karjaisin niin kovaa, kuin vain pystyin. Tamma seisahtui siltä seisomalta ja katsoi minuun anovasti.
"Hyvä on, saat anteeksi". Sanoin Stellalle. Hyppäsin ylös ja nousin takaisin Stellan selkään.
Anniina tuli Lulun kanssa luoksemme ravissa.
"Kaikki OK?" Hän kysyi.
"Joo!" Vastasin reippaasti.
Loppumatka sujui ihan hyvin.
Lulu yritti välillä tonkia lumesta ruohoa.
Tallissa laitoin Stellan takaisin karsinaansa. Vein satulan ja suitset oikeille paikoilleen ja harjasin Stellan nopeasti.
Sitten tuli aika lähteä kotiin...
Vastaus:
Hyvä tarina alussa! Mutta loppua kohti hieman lysähti... Saat 30 v€
Jensku^
Hoitsusi: Stella
Mitä teit tänään? Maastoon
Astuin tallikäytävälle. Satella kurkisteli karsinastaan uteliaana. Minut nähdessään se alkoi paukuttaa karsinansa ovea kärsimättömänä.
"Tullaan, tullaan!" Puhelin Stellalle rauhallisesti.
Tamma hörähti hiljaa, kun kosketin sen silkkistä turpaa.
"Eikun hommiin, tyttö!"
Otin Stellan riimun ja riimunnarun ja laitoin Stellan tallikäytävälle.
Hain harjat ja aloitin harjaamisen. Otin pehmeäin harjan ja etenin kohti Stellan päätä.
Pian vaihdoin kovempaan harjaan ja sitä mukaan aina jalkoihin asti.
Juuri kun olin vienyt Stellan harjat pois, näin Anniinan tulevan tallille hoitamaan Lulua.
"Hei, voitaisiinko mennä maastoon yhdessä?" Kysyin häneltä.
"Joo, laitan Lululle nopeesti varusteet". Anniina vastasi.
Noin viiden minuutin kuluttua istuimme molemmat heppojemme selässä valmiina matkaan.
Stella hyppi innokkaasti, kun taas Lulu pysyi tyynen rauhallisena Anniinan jalkojen alla.
Lähdimme matkaan. Lumi senkuin vain pöllysi kun nostimme ravin pellon poikki. Annoin Stellan venyttää jalkojansa oikein kunnolla.
Pellolla laukkasimme pienen pätkän, jossa ei onneksi ollut liukasta.
Tuuli tuiversi ja sai Stellan harjan hulmuamaan laukassa.
Lulu ja Anniina jäivät kauas taakse, kun Stella innostui tekemään näyttävän pukkisarjan laukan jälkeen.
Pian huomasin olevani yltäpäältä lumessa.
"Stella!" Karjaisin niin kovaa, kuin vain pystyin. Tamma seisahtui siltä seisomalta ja katsoi minuun anovasti.
"Hyvä on, saat anteeksi". Sanoin Stellalle. Hyppäsin ylös ja nousin takaisin Stellan selkään.
Anniina tuli Lulun kanssa luoksemme ravissa.
"Kaikki OK?" Hän kysyi.
"Joo!" Vastasin reippaasti.
Loppumatka sujui ihan hyvin.
Lulu yritti välillä tonkia lumesta ruohoa.
Tallissa laitoin Stellan takaisin karsinaansa. Vein satulan ja suitset oikeille paikoilleen ja harjasin Stellan nopeasti.
Sitten tuli aika lähteä kotiin...
Vastaus:
Hyvä tarina alussa! Mutta loppua kohti hieman lysähti... Saat 30 v€
Jensku^
Sofky - - 13.12.2009 12:25
Hoitsusi: Mid´s April Frolix
Anteeksi, että kesti nääin kauan tehdä jatkoa mutta,
jatkuu....
-Tai no nyt on kyllä jo lunta maassa.
Ja järvet jäässä.
Taidan sittenkin vain mennä maastoon,sanoin jentskulle.
-Hyvä,April on innoissaan,sanoi Jentsku.
-Taidan mennä sen 5.kilsan lenkin,sanoin innoissani.
-Selvä,pitäkää hauskaa,Jensku sanoi.
April olikin jo valmiina ja aloin taluttaa Aprilia pihalle.
Nousin hoitsuni selkään ja lähdimme matkaan.
Oli ihanaa.
Lumi narskui hoitsuni kavioissa.
Edessä oli kaatunut puunrunko.
Kannustin Aprilin laukkaan ja hyppäsimme sen yli.
Oli fantastista...niinkuin Jensku kuvailikin.Huomasin, että hoitsuni nautti lumesta.
Olimmekin jo pian perillä.
-Seuraavalla kerralla valitaan pidempi reitti vai mitä??,sanoin Apprilille.
Nousin hevosen selästä ja talutin sitä hetken.
Riisuin siltä varusteet ja vein ne oikeille paikoilleen.Samala näin Allun.-Moi, olin maastossa.Suosittelen jos et ole ennen käynyt niin kokeile!!,Sanoin.
-Selvä kokeillaan.Uskon sinua,Allu vastasi.
Harjasin vielä Aprilin.
Rutistin ja moikkasin.
Se oli unelma päivä!!
Vastaus:
Olisin kaivannut enemmän adjekstiiveja. Kuvaile ensi kerralla paremmin! :)
Saat tästä tarinasta 30 v€
Jensku^
Hoitsusi: Mid´s April Frolix
Anteeksi, että kesti nääin kauan tehdä jatkoa mutta,
jatkuu....
-Tai no nyt on kyllä jo lunta maassa.
Ja järvet jäässä.
Taidan sittenkin vain mennä maastoon,sanoin jentskulle.
-Hyvä,April on innoissaan,sanoi Jentsku.
-Taidan mennä sen 5.kilsan lenkin,sanoin innoissani.
-Selvä,pitäkää hauskaa,Jensku sanoi.
April olikin jo valmiina ja aloin taluttaa Aprilia pihalle.
Nousin hoitsuni selkään ja lähdimme matkaan.
Oli ihanaa.
Lumi narskui hoitsuni kavioissa.
Edessä oli kaatunut puunrunko.
Kannustin Aprilin laukkaan ja hyppäsimme sen yli.
Oli fantastista...niinkuin Jensku kuvailikin.Huomasin, että hoitsuni nautti lumesta.
Olimmekin jo pian perillä.
-Seuraavalla kerralla valitaan pidempi reitti vai mitä??,sanoin Apprilille.
Nousin hevosen selästä ja talutin sitä hetken.
Riisuin siltä varusteet ja vein ne oikeille paikoilleen.Samala näin Allun.-Moi, olin maastossa.Suosittelen jos et ole ennen käynyt niin kokeile!!,Sanoin.
-Selvä kokeillaan.Uskon sinua,Allu vastasi.
Harjasin vielä Aprilin.
Rutistin ja moikkasin.
Se oli unelma päivä!!
Vastaus:
Olisin kaivannut enemmän adjekstiiveja. Kuvaile ensi kerralla paremmin! :)
Saat tästä tarinasta 30 v€
Jensku^
Sofky - - 26.11.2009 07:46
Hoitsusi: Mid´s April Frolix
Mitä teit tänään? Jatkokertomus alkaa...
Kävelin märkää hiekkatieta pitkin tallille.
Oli aikainen aamu ja tästä tulisi vielä pitkä päivä.
Näin tien viitan jossa `Kukkapolku´.
Tiesin tulleeni oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Näin pitkät rakennukset.
Toinen varmasti olisi hevosten karsina.Tuo oikea puoleinen varmasti.
Näin myös maneesin jossa voisin sitten talvella hyppäillä esteitä Aprilin kanssa...
Toiveeni herätti hevosen hirnahdus.Avasin tallin oven
ja täällä näitä hevosi onkin.
Samalla näin tallin pitäjän Jenskun.-Hei,olen Sofky tulin Aprilia hoitamaan,sanoin Jenskulle.
-Selvä, April on jo varustuksissa,Jensku vastasi.
-Hyvä, ajattelin kysyä kun on lämmin päivä ja aurinko paistaa voisinko lähteä maastoon,järvelle Aprilin kanssa?,kysyin Jenskulta.
-Mene vain olkaa varovaisi koska autoja liikkuu,varoitti Jensku.
-Jatkuuuuu..-
Vastaus:
Hyvä alku, odotan innolla jatkoa!
Jensku^
Hoitsusi: Mid´s April Frolix
Mitä teit tänään? Jatkokertomus alkaa...
Kävelin märkää hiekkatieta pitkin tallille.
Oli aikainen aamu ja tästä tulisi vielä pitkä päivä.
Näin tien viitan jossa `Kukkapolku´.
Tiesin tulleeni oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Näin pitkät rakennukset.
Toinen varmasti olisi hevosten karsina.Tuo oikea puoleinen varmasti.
Näin myös maneesin jossa voisin sitten talvella hyppäillä esteitä Aprilin kanssa...
Toiveeni herätti hevosen hirnahdus.Avasin tallin oven
ja täällä näitä hevosi onkin.
Samalla näin tallin pitäjän Jenskun.-Hei,olen Sofky tulin Aprilia hoitamaan,sanoin Jenskulle.
-Selvä, April on jo varustuksissa,Jensku vastasi.
-Hyvä, ajattelin kysyä kun on lämmin päivä ja aurinko paistaa voisinko lähteä maastoon,järvelle Aprilin kanssa?,kysyin Jenskulta.
-Mene vain olkaa varovaisi koska autoja liikkuu,varoitti Jensku.
-Jatkuuuuu..-
Vastaus:
Hyvä alku, odotan innolla jatkoa!
Jensku^
Anniina - 
- 07.11.2009 17:49
Hoitsusi: Lulu
Mitä teit tänään? ...Jatkokertomus loppuu.
(Jatkoa)
Olimme suuressa maneesissa. Mietimme yhdessä radan ja temppuja mitä
piti tehdä. Aluksi piti kävellä tuomarin eteen vilkuttaa, sitten
piti tehdä täyskäännös ja lähteä raviin. Seuraavaksi piti
kaartaa kavaleteille, siirtyä käyntiin, ratsastaa 4 askelta
käyntiä, laukka ja kavalettien hyppy. Sitten kavaletin jälkeen 4
askelta laukkaa ja siirtyminen rauhalliseen raviin. Ravin jälkeen
matka jatkui kulmasta toiseen kulmaan, eli kokorata leikkaa,
päädyssä vaihtui suunta, pujottelu, jonka jälkeen piti kantaa
lusikkaa jossa oli kivi. Lopuksi piti tiputtaa lusikka ämpäriin ja
tehdä "piruetti" ja kävellä tuomarin eteen (vilkutus).
Minä:
Vilkutukseni jälkeen tein mallikkaan täyskäännöksen ja lähdin
hyvään raviin. Alku siis lähti hienosti. Kaartaessani kavaleteille
Lulu ei suostunut siirtyä käyntiin paitsi noin 20 askeleen
jälkeen... Siirryttyäni käyntiin, menin noin. 4 askelta laukkaa, ja
juuri esteen kohalla laukka ;D Esteen jälkeen taisi tulla enemmänkin
kuin vain neljä askelta laukkaa, pikemminkin neljätoista... Pian olin
kuitenkin ravissa, oikeastaan en pian sillä vasta kokorata-leikkaan
puolessa välissä... Suuntasin sen jälkeen pujotteluun, joka sujui
pikemminkin alamäkeen, sillä Lulu pelästyi 3 possu tolppaa, ja
kiihyttii niiden ansiosta laukkaan, pukkeja ei puuttnut. Otin lusikkaan
kiven, lusikka ja kivi tippuivat noin 7 askeleen jälkeen, jolloin
Lulu ei enää jaksanut teki pukin, ja ette iiiikinä usko...
Lusikka lensi suoraan kippoon, kivi perässä!! Olisitte nähneet miten
Sofky repesi nauruun, no tein kuitenkin piruetin, kävelin reippaasti
tuomarin eteen ja vilkutin.
sonnylla meni kaikki hyvin, paitsi jokainen laukka oli vasta laukkaa,
ja lusikka ja kivi eivät pysyneet ainuttakaan askelta, sillä
jojo (Teresan hoitoheppa) pelästyi niin kamalasti, että juoksi
kiitolaukalla, ja no... Se loppui sitten siihen.
Allu oli taitava. stella, kuten huhutaankin, on maailman kiltein
poni, vaikka voi sillä tulla välillä huonojakin päiviä.Stella ja
Allu taisivat näyttää kaikille mallia!
No, itse asiassa, voitin leikki kilpailun, koska Sofkyn mielestä
esitykseni oli kaikista hauskoin! Olihan tämä vain leikki mielinen
kilpailu... ;)
"Mä en vieläkään käsitä, miten ihmeessä se kivi ja lusikka
meni sinne kulhoon...?" Sofky sanoi mietteliäänä, kun talutimme
poneja takaisin. "En mäkään!" Vastasin nauraen, ja silitin
Lulun pehmeää turpaa. Oma kultani< 3 Veimme Stellan, Jojon
ja Lulun ulos laitumelle. Edellisenä yönä oli satanut lunta,
joten pistimmi poneille loimet.Jojolla oli Lila loimi, jossa oli
Glitteriä.Stellalla oli Ruskea valkoinen loimi, ja Lululla
sininen, tai oikeastaan sen lumessa pyörimisen jälkeen valkoinen! ;D
Lulu oli niiiiiiiiiin innoissaan lumesta, jota oli tosin vain
vähän. Kaikki kolme ponia laukkasivat villeinä, päivänä, joka oli
olllut ikimuistoinen< 3
Vastaus:
Ihana kilpatarina! saat yhteensä 100 v€! Hyvä!
Jensku^
- 07.11.2009 17:49Hoitsusi: Lulu
Mitä teit tänään? ...Jatkokertomus loppuu.
(Jatkoa)
Olimme suuressa maneesissa. Mietimme yhdessä radan ja temppuja mitä
piti tehdä. Aluksi piti kävellä tuomarin eteen vilkuttaa, sitten
piti tehdä täyskäännös ja lähteä raviin. Seuraavaksi piti
kaartaa kavaleteille, siirtyä käyntiin, ratsastaa 4 askelta
käyntiä, laukka ja kavalettien hyppy. Sitten kavaletin jälkeen 4
askelta laukkaa ja siirtyminen rauhalliseen raviin. Ravin jälkeen
matka jatkui kulmasta toiseen kulmaan, eli kokorata leikkaa,
päädyssä vaihtui suunta, pujottelu, jonka jälkeen piti kantaa
lusikkaa jossa oli kivi. Lopuksi piti tiputtaa lusikka ämpäriin ja
tehdä "piruetti" ja kävellä tuomarin eteen (vilkutus).
Minä:
Vilkutukseni jälkeen tein mallikkaan täyskäännöksen ja lähdin
hyvään raviin. Alku siis lähti hienosti. Kaartaessani kavaleteille
Lulu ei suostunut siirtyä käyntiin paitsi noin 20 askeleen
jälkeen... Siirryttyäni käyntiin, menin noin. 4 askelta laukkaa, ja
juuri esteen kohalla laukka ;D Esteen jälkeen taisi tulla enemmänkin
kuin vain neljä askelta laukkaa, pikemminkin neljätoista... Pian olin
kuitenkin ravissa, oikeastaan en pian sillä vasta kokorata-leikkaan
puolessa välissä... Suuntasin sen jälkeen pujotteluun, joka sujui
pikemminkin alamäkeen, sillä Lulu pelästyi 3 possu tolppaa, ja
kiihyttii niiden ansiosta laukkaan, pukkeja ei puuttnut. Otin lusikkaan
kiven, lusikka ja kivi tippuivat noin 7 askeleen jälkeen, jolloin
Lulu ei enää jaksanut teki pukin, ja ette iiiikinä usko...
Lusikka lensi suoraan kippoon, kivi perässä!! Olisitte nähneet miten
Sofky repesi nauruun, no tein kuitenkin piruetin, kävelin reippaasti
tuomarin eteen ja vilkutin.
sonnylla meni kaikki hyvin, paitsi jokainen laukka oli vasta laukkaa,
ja lusikka ja kivi eivät pysyneet ainuttakaan askelta, sillä
jojo (Teresan hoitoheppa) pelästyi niin kamalasti, että juoksi
kiitolaukalla, ja no... Se loppui sitten siihen.
Allu oli taitava. stella, kuten huhutaankin, on maailman kiltein
poni, vaikka voi sillä tulla välillä huonojakin päiviä.Stella ja
Allu taisivat näyttää kaikille mallia!
No, itse asiassa, voitin leikki kilpailun, koska Sofkyn mielestä
esitykseni oli kaikista hauskoin! Olihan tämä vain leikki mielinen
kilpailu... ;)
"Mä en vieläkään käsitä, miten ihmeessä se kivi ja lusikka
meni sinne kulhoon...?" Sofky sanoi mietteliäänä, kun talutimme
poneja takaisin. "En mäkään!" Vastasin nauraen, ja silitin
Lulun pehmeää turpaa. Oma kultani< 3 Veimme Stellan, Jojon
ja Lulun ulos laitumelle. Edellisenä yönä oli satanut lunta,
joten pistimmi poneille loimet.Jojolla oli Lila loimi, jossa oli
Glitteriä.Stellalla oli Ruskea valkoinen loimi, ja Lululla
sininen, tai oikeastaan sen lumessa pyörimisen jälkeen valkoinen! ;D
Lulu oli niiiiiiiiiin innoissaan lumesta, jota oli tosin vain
vähän. Kaikki kolme ponia laukkasivat villeinä, päivänä, joka oli
olllut ikimuistoinen< 3
Vastaus:
Ihana kilpatarina! saat yhteensä 100 v€! Hyvä!
Jensku^
Anniina - - 07.11.2009 17:40
Hoitsusi: lulu
Mitä teit tänään? Jatkokertomus alkaa...
Heräsin heinän tuoksuun. Venyttelin ja avasin silmäni. Siis avasin
silmäni. Suljin, ja avasin silmäni. Avasin silmäni... "Nyt on
joku pielessä.." ajattelin ja hieroin silmiä, sillä istuin
suuressa heinävallissa. Sitten kaikki muistui mieleeni. Olin
ystävieni kanssa temmeltänyt heinässä, laskenut heinävuorelta alas
ja taas kiivennyt ylös edellisenä päivänä. Olimme olleet niin
poikki, että me kaikki olimme nukahtaneet! Allu oli alapuolellani,
Sofky makasi aivan alhaalla ja Sonny ylimmäisenä. Laskeuduin alas.
"Allu. Allu. Allu! Herää!" Sanoin rauhattomana.
Allu potkaisi minua unissaan mahaan. Kaaduin maahan ja aloin nauraa.
"Mitä nyt... Missä me ollaan!" Kuului Allun pelästynyt
huuto."shh!! Hiljaa! Me ei saatais olla täällä enää! Auh...
Mun maha! Sä potkasit sitä unissas!" Sanoin vaivalloisesti.
Allu tajusi pian missä hän oli ja katsoi minua hymyillen.
"niin, unissani.." Katsoin häntä murhaavalla katseella ja
hyökkäsin hänen kimppuunsa. Hän juoksi karkuun nauraen kuten
minäkin! Pian sofky ja sonny heräsivät. Jahtasin kaikkia
tyttöjä nauraen, he juoksivat minua karkuun ;D Salamannopeasti kaikki
pysähtyivät samaan aikaan, nimittäin ulkoa kuului ihmisten puhetta.
"Ota sä heinät ni mä otan kaurat. Jaa vain hevosille joidenka
ruuanmäärä on 1/1/1, koska mä jaan sit loput myöhemmin ku toiset
on syöny kauransa" Heinä ladon ovi aukesi. Minä ja ystäväni
olimme piiloutuneet heinä vuoren taakse. Kuului pieni kiljahdus.
Tuijotin Allua kuten muutkin ystäväni. Hän piteli kädellään
suutaan ja näytti sormellaan alapuolellemme. Alapuolellamme oli
käärme! Se luikerteli jaloissamme. Mitään ajattelemattamme
lähdimme juoksuun, ja juoksimme ruskea hiuksisen naisen ohi joka
lastasi kottikärryihin heinää. Hänen omenansa tippui hänen
suustaan kun hän jäi tuijottamaan meitä. Ulkona huohotimme.
"Mitäs te täällä teitte" Kuului naisen ääni joka
lastasi heinää. Katsoimme toisiamme. Käännyin ympäri ja sanoin:
"Ai, täällä on ihmisiä. Hauska tavata." Kättelin naista
ylväästi puhuen. "Pitäisitte parempaa huolta heinistänne kun
näimme tuolla käärmeen! Ainiin, anteeksi, on epäkohteliasta olla
esittäydyttämättä. Olen Anniina, hevosruokien
arvostelia." Sanoin yhä ylväästi. Kaverini meinasivat
tirskahtaa nauruun, mutta ehtisivät ennen kuitenkin Ladon taakse.
Nainen katsoi minua epävarmasti. "Olet aika pienikokoinen
ikäiseksesi, tai siis enhän minä tiedä montako vuotias olet,
mutta.." Nainen sanoi. Huomasin, että nainen ei oikein luottanut
minuun ja katsoi häntä painokkaasti. "Juu, siis huolehdimme
kyllä heinistämme tästedes. Mukavaa päivän jatkoa!" Nainen
sanoi nopeasti ja jatkoi hommiaan. Kävelin ulos ryhdikkäästi ja
jatkoin matkaani. Viittasin pienin elein kavereilleni, että he
lähtisivät perääni. Saavuimme tallin. Heinän tuoksu tunkeutui
sieraimiimme. Aluksi jäimme haistelemaan ilmaa, lopetimme kuitenkin
nopeasti, sillä tuoksu oli tullut jo liiankin tutuksi, liikaa heinää
jo tälle päivälle. Hiljaisuuden pilasi, tai paransi (miten sen nyt
ottaa..) Lulun kaikuvat hörähdykset. Lähdin sen karsinalle. Se
tuijotti suurilla silmillään meitä, kun katselimme sitä karsinan
ulkopuolella. Avasin karsinan oven ja siirryin Lulun viereen.
”Söpiis!!” Allu sanoi. ”Aikas magee!” sofky vastasi.
Sonny vain hymyili, mutta pian hän alkoi nauramaan. Katsoimme
häntä kysyvästi. ”Tarkoitamme siis heppaa, emme sinua!” sonny
sanoi nauraen. Yhdyimme nauruun. Allu halusi harjata Lulun, ja
myös sai. Sofky putsasi kaviot ja letitti harjan.Sonny ei
halunnut tehdä mitään, sillä hänellä oli omakin poni
hoidettavana. ”Hei, pidetäänkö leikkimieliset kilpailut? Mä
menisin vuokra hepallani, Sä menisit Lululla,Mä Stellalla ja
Sofky...?” Allu kysyi, kun hän oli harjannut Stellan puhtaaksi.
”Joo! Mä en haluis ratsastaa, koska en oo koskaan ratsastanutkaan...
Mut voisin olla tuomari! Ja keksiä kaikki tehtävät!” Katsoimme
Sofkyä murhaavasti. ”Joo, mulle käy et oot tuomari, mut mä ainakin
haluun keksiä tehtäviä” Allu sanoi. ”Jep” Sonny
nyökkäsi. ”Olen samaa mieltä” Vastasin. ”No, okei, mut
aloitetaan jo!” Allu sanoi innokkaasti...
Jatkuu ensikerralla!!
Vastaus:
-->
Jensku^
- 07.11.2009 17:40Hoitsusi: lulu
Mitä teit tänään? Jatkokertomus alkaa...
Heräsin heinän tuoksuun. Venyttelin ja avasin silmäni. Siis avasin
silmäni. Suljin, ja avasin silmäni. Avasin silmäni... "Nyt on
joku pielessä.." ajattelin ja hieroin silmiä, sillä istuin
suuressa heinävallissa. Sitten kaikki muistui mieleeni. Olin
ystävieni kanssa temmeltänyt heinässä, laskenut heinävuorelta alas
ja taas kiivennyt ylös edellisenä päivänä. Olimme olleet niin
poikki, että me kaikki olimme nukahtaneet! Allu oli alapuolellani,
Sofky makasi aivan alhaalla ja Sonny ylimmäisenä. Laskeuduin alas.
"Allu. Allu. Allu! Herää!" Sanoin rauhattomana.
Allu potkaisi minua unissaan mahaan. Kaaduin maahan ja aloin nauraa.
"Mitä nyt... Missä me ollaan!" Kuului Allun pelästynyt
huuto."shh!! Hiljaa! Me ei saatais olla täällä enää! Auh...
Mun maha! Sä potkasit sitä unissas!" Sanoin vaivalloisesti.
Allu tajusi pian missä hän oli ja katsoi minua hymyillen.
"niin, unissani.." Katsoin häntä murhaavalla katseella ja
hyökkäsin hänen kimppuunsa. Hän juoksi karkuun nauraen kuten
minäkin! Pian sofky ja sonny heräsivät. Jahtasin kaikkia
tyttöjä nauraen, he juoksivat minua karkuun ;D Salamannopeasti kaikki
pysähtyivät samaan aikaan, nimittäin ulkoa kuului ihmisten puhetta.
"Ota sä heinät ni mä otan kaurat. Jaa vain hevosille joidenka
ruuanmäärä on 1/1/1, koska mä jaan sit loput myöhemmin ku toiset
on syöny kauransa" Heinä ladon ovi aukesi. Minä ja ystäväni
olimme piiloutuneet heinä vuoren taakse. Kuului pieni kiljahdus.
Tuijotin Allua kuten muutkin ystäväni. Hän piteli kädellään
suutaan ja näytti sormellaan alapuolellemme. Alapuolellamme oli
käärme! Se luikerteli jaloissamme. Mitään ajattelemattamme
lähdimme juoksuun, ja juoksimme ruskea hiuksisen naisen ohi joka
lastasi kottikärryihin heinää. Hänen omenansa tippui hänen
suustaan kun hän jäi tuijottamaan meitä. Ulkona huohotimme.
"Mitäs te täällä teitte" Kuului naisen ääni joka
lastasi heinää. Katsoimme toisiamme. Käännyin ympäri ja sanoin:
"Ai, täällä on ihmisiä. Hauska tavata." Kättelin naista
ylväästi puhuen. "Pitäisitte parempaa huolta heinistänne kun
näimme tuolla käärmeen! Ainiin, anteeksi, on epäkohteliasta olla
esittäydyttämättä. Olen Anniina, hevosruokien
arvostelia." Sanoin yhä ylväästi. Kaverini meinasivat
tirskahtaa nauruun, mutta ehtisivät ennen kuitenkin Ladon taakse.
Nainen katsoi minua epävarmasti. "Olet aika pienikokoinen
ikäiseksesi, tai siis enhän minä tiedä montako vuotias olet,
mutta.." Nainen sanoi. Huomasin, että nainen ei oikein luottanut
minuun ja katsoi häntä painokkaasti. "Juu, siis huolehdimme
kyllä heinistämme tästedes. Mukavaa päivän jatkoa!" Nainen
sanoi nopeasti ja jatkoi hommiaan. Kävelin ulos ryhdikkäästi ja
jatkoin matkaani. Viittasin pienin elein kavereilleni, että he
lähtisivät perääni. Saavuimme tallin. Heinän tuoksu tunkeutui
sieraimiimme. Aluksi jäimme haistelemaan ilmaa, lopetimme kuitenkin
nopeasti, sillä tuoksu oli tullut jo liiankin tutuksi, liikaa heinää
jo tälle päivälle. Hiljaisuuden pilasi, tai paransi (miten sen nyt
ottaa..) Lulun kaikuvat hörähdykset. Lähdin sen karsinalle. Se
tuijotti suurilla silmillään meitä, kun katselimme sitä karsinan
ulkopuolella. Avasin karsinan oven ja siirryin Lulun viereen.
”Söpiis!!” Allu sanoi. ”Aikas magee!” sofky vastasi.
Sonny vain hymyili, mutta pian hän alkoi nauramaan. Katsoimme
häntä kysyvästi. ”Tarkoitamme siis heppaa, emme sinua!” sonny
sanoi nauraen. Yhdyimme nauruun. Allu halusi harjata Lulun, ja
myös sai. Sofky putsasi kaviot ja letitti harjan.Sonny ei
halunnut tehdä mitään, sillä hänellä oli omakin poni
hoidettavana. ”Hei, pidetäänkö leikkimieliset kilpailut? Mä
menisin vuokra hepallani, Sä menisit Lululla,Mä Stellalla ja
Sofky...?” Allu kysyi, kun hän oli harjannut Stellan puhtaaksi.
”Joo! Mä en haluis ratsastaa, koska en oo koskaan ratsastanutkaan...
Mut voisin olla tuomari! Ja keksiä kaikki tehtävät!” Katsoimme
Sofkyä murhaavasti. ”Joo, mulle käy et oot tuomari, mut mä ainakin
haluun keksiä tehtäviä” Allu sanoi. ”Jep” Sonny
nyökkäsi. ”Olen samaa mieltä” Vastasin. ”No, okei, mut
aloitetaan jo!” Allu sanoi innokkaasti...
Jatkuu ensikerralla!!
Vastaus:
-->
Jensku^
Anniina - - 07.11.2009 17:27
Hoitsusi: lulu
Mitä teit tänään? Maastoon
"PRR, PRRR!! " Kuului aikaista kellon soittoa. Vilkaisin
kellooni: 5.45. Huokaisin hiljaa ja vedin tyynyn korvieni
peitteeksi.Tunsin jaloissani jotain pehmeää joka liikkui. Se tuntui
karvaiselta, ja se tuli kohti kasvojani. Kirkaisin ja vedin peiton
pois. Kultainennoutajani katsoi minua häntä heiluen. Varvastani
särki. Koira oli puraissut sitä hellästi, muttei riittävän
hellästi. Viimeinkin nousin ylös ja istuin peilini ääreen.
Peilissä näkyi hirvitys. Peikko jolla oli uneliaat silmät. Harjasin
hiukseni ja laitoin ne ponnarille. Pesin hampaani, puin päälleni
farkut ja wescin hupparin. Alakerran pöydällä oli lappu, johon oli
kirjoitettu: "Lähdin kiireelliselle tapaukselle t: Äiti"
Hymähdin. Äitini on sairaalanhoitaja, jolla on kiireellisiä
päiviä, ja öitä. Otin omenan ja hain pyöräni. Sitten lähdin
polkemaan koululle. Koulussa oli tylsäää, kuten jokaisena
päivänä. Tähylin pitkälle pilviin, ja mieti mitäköhän Lulu
puuhaisi tällä hetkellä. Ajatuksiini lumoutuneena ... "Niin,
kerrohan meille vastaus neiti pilviin tähystäjä" Opettaja
sanoi, minulle... Havahduin ja sanoin: "23" Ja luokka alkoi
nauraa, yhdyin nauruun, sillä tiesin, että olin vastannut väärin.
"Aivan oikein" Sanoi opettaja hämillään. Lopetin
nauramisen. Olin vastannutkin oikein! Jatkoin nauramista koko
loppupäivän. Sitten lähdin pyöräilemään suoraan tallille.
Painava reppu painoi minua alaspäin, raskaiden mäkien lisäksi. Pian
pääsin kuin pääsinkin tallille. Tänään menisin maastotunnille,
muun porukan kanssa. hölkkäsin talliin, laskin reppuni maahan ja
vilkaisin kelloa. Tuntiin oli aikaa vielä puoli tuntia, onneksi.
Hörähtelyä oli kuulunut jo pitkään, mutta en ollut vieläkään
vastannut Lululle. Sitten hörähtely loppui. Vilkaisin
Luluun, ja juuri sillä hetkellä se hörähti suuuuuren
hörähdyksen joka kaikui tallissa. "No moi vaan Lulu!"
Sanoin viimeinkin ja menin sen karsinalle. Helpottuneena se työnsi
turpansa karsinalle. Otin sen kiinni ja harjasin pitkin vedoin. Kiritin
vaalean siniset pintelit sen jalkaan, ja annoin sille omenoita. Se seisoi
koko ajan ihan paikoillaan, joka oli hieman erikoista tältä pollelta.
Talutin ponin ulos. Muu porukka olikin jo ulkona, ja he laittoivat
jalustimia sopivan pituisiksi. Hyppäsin Lulun selkään, menisin
siis ilman satulaan. "Valmista?" Opettaja kysyi.
"Valmista" ratsastajat vastasivat. Niin lähdimme kohti uusia
seikkailuja! Minä menin hiljalleen,kaikkien isojen hevosten perässä.
Kun muut menivät käyntiä, menin itse ravia, kun muut menivät ravia,
laukkasin ja kun muut laukkasivat menin täyttä kiitolaukkaaa!
Maastoilu oli mukavaa. Menimme purojen ja autoteiden yli.Lulu oli
pukki/täysillä/alasheitto päällä Eli se teki aluksi pukit, sitten
lähti täysillä eteen ja tipautti minut alas. Joskus se lähti
pyörimään ympyrää, ja siinä mentiin! Yhdessä vaiheessa se jäi
syömään ruohoa ja eikä se siitä mihinkään lähtenyt vaikka
pohkeita ja raippaa, vetämistä yms. käytettiin. näin kun muu
porukka meni jo kaukana, ja vihdoin sain Lulun aisoihin ja sitten
taas mentiin! Se sai tarpeekseen, pohkeista ja raipasta ja kiisi muiden
perään, minä onneksi mukana! Matkalla oli ihanaa, vaikka Lulu
olikin vähän hassu tyttö! Silti nautin joka hetkestä. 1 tunnin
jälkeen tulimme tallille. Kun muut menivät tallia kohti jäin itse
laitumen viereen ja tulin alas selästä.Avasin portiin, menin
laitumelle ja suljin portin. Irrotin ensin pintelit, jotta pystyin
suitsien ohjilla pitämään Lulua kiinni. Sitten irrotin limaiset
kuolaimet ja päästin Lulun menemmään. Se lähti laukalla ja
kirmasi, piehtaroi ja söi ruohoa. Lähdin tallille, kävellen,
suljettuani portin ;D Vein Lulun kamat ja lähdin kotiin.
Pyöräillessäni mietin ratsastusretkeä maastossa, joka oli ollut
aivan maaamaamamammaaahtava! Näin matkalla Allun ratsastelemassa
Stellalla. Juttelimme hetken ja rapsutin Stellaa. Sitten menin kotiin ja
äiti olikin jo tullut. "Ai niin, en ehtinytkään kertoa"
Äitini aloitti kun istuin keittiön pöydälle: "Yksi tyttö tuli
talliltasi minulle hoitoon tänään kymmeneltä. Hän oli tippunut ja
täräyttänyt kätensä. Onneksi muuta ei sattunut!" Hymyilin.
Onneksi se en ollut tällä kertaa minä!
Sori vähän lyhyt tarina, ku pitää lähtee ratsastaa, moik!
Vastaus:
Kiva tarina... ja aika pitkä! :) Saat 70 v€!
Jensku^
1 2
- 07.11.2009 17:27Hoitsusi: lulu
Mitä teit tänään? Maastoon
"PRR, PRRR!! " Kuului aikaista kellon soittoa. Vilkaisin
kellooni: 5.45. Huokaisin hiljaa ja vedin tyynyn korvieni
peitteeksi.Tunsin jaloissani jotain pehmeää joka liikkui. Se tuntui
karvaiselta, ja se tuli kohti kasvojani. Kirkaisin ja vedin peiton
pois. Kultainennoutajani katsoi minua häntä heiluen. Varvastani
särki. Koira oli puraissut sitä hellästi, muttei riittävän
hellästi. Viimeinkin nousin ylös ja istuin peilini ääreen.
Peilissä näkyi hirvitys. Peikko jolla oli uneliaat silmät. Harjasin
hiukseni ja laitoin ne ponnarille. Pesin hampaani, puin päälleni
farkut ja wescin hupparin. Alakerran pöydällä oli lappu, johon oli
kirjoitettu: "Lähdin kiireelliselle tapaukselle t: Äiti"
Hymähdin. Äitini on sairaalanhoitaja, jolla on kiireellisiä
päiviä, ja öitä. Otin omenan ja hain pyöräni. Sitten lähdin
polkemaan koululle. Koulussa oli tylsäää, kuten jokaisena
päivänä. Tähylin pitkälle pilviin, ja mieti mitäköhän Lulu
puuhaisi tällä hetkellä. Ajatuksiini lumoutuneena ... "Niin,
kerrohan meille vastaus neiti pilviin tähystäjä" Opettaja
sanoi, minulle... Havahduin ja sanoin: "23" Ja luokka alkoi
nauraa, yhdyin nauruun, sillä tiesin, että olin vastannut väärin.
"Aivan oikein" Sanoi opettaja hämillään. Lopetin
nauramisen. Olin vastannutkin oikein! Jatkoin nauramista koko
loppupäivän. Sitten lähdin pyöräilemään suoraan tallille.
Painava reppu painoi minua alaspäin, raskaiden mäkien lisäksi. Pian
pääsin kuin pääsinkin tallille. Tänään menisin maastotunnille,
muun porukan kanssa. hölkkäsin talliin, laskin reppuni maahan ja
vilkaisin kelloa. Tuntiin oli aikaa vielä puoli tuntia, onneksi.
Hörähtelyä oli kuulunut jo pitkään, mutta en ollut vieläkään
vastannut Lululle. Sitten hörähtely loppui. Vilkaisin
Luluun, ja juuri sillä hetkellä se hörähti suuuuuren
hörähdyksen joka kaikui tallissa. "No moi vaan Lulu!"
Sanoin viimeinkin ja menin sen karsinalle. Helpottuneena se työnsi
turpansa karsinalle. Otin sen kiinni ja harjasin pitkin vedoin. Kiritin
vaalean siniset pintelit sen jalkaan, ja annoin sille omenoita. Se seisoi
koko ajan ihan paikoillaan, joka oli hieman erikoista tältä pollelta.
Talutin ponin ulos. Muu porukka olikin jo ulkona, ja he laittoivat
jalustimia sopivan pituisiksi. Hyppäsin Lulun selkään, menisin
siis ilman satulaan. "Valmista?" Opettaja kysyi.
"Valmista" ratsastajat vastasivat. Niin lähdimme kohti uusia
seikkailuja! Minä menin hiljalleen,kaikkien isojen hevosten perässä.
Kun muut menivät käyntiä, menin itse ravia, kun muut menivät ravia,
laukkasin ja kun muut laukkasivat menin täyttä kiitolaukkaaa!
Maastoilu oli mukavaa. Menimme purojen ja autoteiden yli.Lulu oli
pukki/täysillä/alasheitto päällä Eli se teki aluksi pukit, sitten
lähti täysillä eteen ja tipautti minut alas. Joskus se lähti
pyörimään ympyrää, ja siinä mentiin! Yhdessä vaiheessa se jäi
syömään ruohoa ja eikä se siitä mihinkään lähtenyt vaikka
pohkeita ja raippaa, vetämistä yms. käytettiin. näin kun muu
porukka meni jo kaukana, ja vihdoin sain Lulun aisoihin ja sitten
taas mentiin! Se sai tarpeekseen, pohkeista ja raipasta ja kiisi muiden
perään, minä onneksi mukana! Matkalla oli ihanaa, vaikka Lulu
olikin vähän hassu tyttö! Silti nautin joka hetkestä. 1 tunnin
jälkeen tulimme tallille. Kun muut menivät tallia kohti jäin itse
laitumen viereen ja tulin alas selästä.Avasin portiin, menin
laitumelle ja suljin portin. Irrotin ensin pintelit, jotta pystyin
suitsien ohjilla pitämään Lulua kiinni. Sitten irrotin limaiset
kuolaimet ja päästin Lulun menemmään. Se lähti laukalla ja
kirmasi, piehtaroi ja söi ruohoa. Lähdin tallille, kävellen,
suljettuani portin ;D Vein Lulun kamat ja lähdin kotiin.
Pyöräillessäni mietin ratsastusretkeä maastossa, joka oli ollut
aivan maaamaamamammaaahtava! Näin matkalla Allun ratsastelemassa
Stellalla. Juttelimme hetken ja rapsutin Stellaa. Sitten menin kotiin ja
äiti olikin jo tullut. "Ai niin, en ehtinytkään kertoa"
Äitini aloitti kun istuin keittiön pöydälle: "Yksi tyttö tuli
talliltasi minulle hoitoon tänään kymmeneltä. Hän oli tippunut ja
täräyttänyt kätensä. Onneksi muuta ei sattunut!" Hymyilin.
Onneksi se en ollut tällä kertaa minä!
Sori vähän lyhyt tarina, ku pitää lähtee ratsastaa, moik!
Vastaus:
Kiva tarina... ja aika pitkä! :) Saat 70 v€!
Jensku^