Helinä & Harska
Pääsivu | Kirjoita Vieraskirjaan<< Edellinen sivu | Sivu 1 / 1 Viestit: 1 - 1 / 1 | Seuraava sivu >>
helinä - - 21.10.2007 20:09
Ensimmäistä kertaa tallilla tutustumassa paikkaan ja Harska-herraan… :)
Kääntelin karttaa käsissäni – Vaikka olinkin asunut Norjassa jo toista vuotta, en siltikään osannut kieltä täydellisesti. Kuljetin sormeani pitkin karheaa paperia ja luettelin mielessäni kartalla sijaitsevia paikkoja: Västerås, Trondheim…
”Äh, sen on pakko olla jossain tässä lähellä!” Nousin tiensivuun parkkeeratusta autosta ulos ja katselin ympärilleni. Aamuauringon lämpimät säteet kutittelivat poskiani ja vein kämmeneni otsalle varjostamaan silmiäni. Aikani tiirailtuani ilmeeni kirkastui ja kasvoilleni nousi helpottunut hymy – Siellä se oli, näin sen. Kaukana sänkipeltojen ja mökkien takana kylpi kirpeässä syysilmassa suloinen tila, jonka kaksi erillistä tallirakennusta pystyi juuri ja juuri erottamaan jos oikein siristi silmiään. Taputin ihastuneena käsiäni ja kömmin takaisin autoon määränpäänäni Forskjell.
Parkkeerasin pienen punaisen kopperoni tallipihan parkkipaikalle ja astuin ulos kävellen tallipihalle. Hiekka ratisi kenkieni alla kun astelin epäröiden rakennusten eteen – Mihin pitäisi mennä, kumpi näistä sattui olemaan päätalli? Onnekseni suuremman rakennuksen pääovista astui pihalle nuori nainen jolta sain osakseni iloisen hymyn ja lämpimän tervehdyksen. ”Tervetuloa, sinä olet varmaankin Helinä?” Arvasin puhujan tallin omistajaksi ja nyökkäsin päätäni. ”Olen kyllä. Ja kiitos.” Hymyilin. ”Löysitkö hyvin perille? Tule, mennään sisään, niin esittelen sinulle paikkoja. Niin minä olen sitten Heldy.” Hän jatkoi ja viittasi sitten kädellään minua sisään. ”Tuota, ensin oli hieman vaikeuksia löytää paikka, mutta se taisi johtua aivan omasta kartan lukutaidottomuudesta.” Nauroin kävellen hänen vierellään innoissani odottaen näkeväni tallin.
Heldy työnsi tallin toisen veto-oven syrjään ja asteli sisään minun seuraten hänen esimerkkiään. Jähmetyin hetkeksi käytävälle ihastuksesta: siitä oli niin kauan kun olin viimeksi saanut tuntea tallin hajun nenässäni, kuulla hevosten tervehtivän ja tuntea kodikkaan tunnelman ympäröivän minut.
Tallista näki vielä, että se oli uusi. Tilava käytävä oli siisti ja sen betonilattia naarmuton, suuret karsinat, niiden vaaleasta puusta tehdyt liukuovet ja puhtaat seinät sekä koskemattomat kalterit – mikäli nyt joku edes näistä karvakorvista niitä pureskeli. Niin ja ponit tosiaan, ne lumosivat minut täysin. Heti meidän astuessamme talliin kuului parista karsinasta ystävällinen hörähdys, joku taisi hirnahtaakin. ”Taika se siellä vain…” Heldy naurahti ja lähti mainitsemansa tamman karsinan luo, joka oli ensimmäisiä karsinoita käytävällä. Hämmentyneenä lähdin hänen peräänsä tuijottaen vain kaikkea mihin silmäni vain katseensa iskivätkään.
”Saanko esitellä: Vadelmametsän Joulun Taika.” Heldy avasi karsinan oven ja työnsi taskujaan hamuavalle ponille pari porkkananpalaa. Näin hän esitteli minulle jokaisen ponin, kaikki kuusi, lukuun ottamatta sitä yhtä, jota niin kovasti odotin näkeväni. ”Ja seuraavaksi… Seuraa minua.” Heldy puheli salaperäisenä hymyillen ja asteli viimeiselle karsinalle. Tiesin mitä tulisi näkemään, luin sen jo karsinan seinässä olevasta nimi kyltistä. Tätä karsinaa asutti yksin ja ainoastaan Harlequin VDM.
Heldy avasi karsinan oven ja viittasi minua astumaan eteenpäin. Otin sanattomana pari askelta karsinan avonaisen ovi-aukon suuntaan ja katsoin sisään – Harska seisoi valtakunnassaan peräpää meihin päin ja mutusteli purujen seasta hamuilemiaan heiniä kaikessa rauhassa. Kaikessa hermostuneisuudessani rupesin yhtäkkiä nauramaan, niin huvittavalta poika näytti. Se ei välittänyt meistä tuon taivaallista, huiskaisi vain pari kertaa hännällään suuntaamme. Heldykin astui sisään karsinaan. ”Harska, kuulehan sinulle tuli vieras.” Poni käänsi päänsä puhujaa kohti edelleen heiniään pureskellen ja hörähti ikään kuin ilmoittaakseen, että oli tiedostanut meidät. Minä seisoin tyhmänä ovensuussa, kunnes Heldy viittasi minuakin astumaan sisään Astelin Harskan luokse ihaillen sen kullan väristä karvaa, mahtavaa kokoa ja upeaa kaksiväristä harjaa joka sojotti komeasti pystyssä. Harska mulkaisi minua siirtyessäni Heldyn viereen ja kurotti päänsä katsoakseen, josko sitä ihailemaan tullut kaksijalkainen olisi tuonut mukanaan herkkuja. Heldy sujautti vaivihkaa taskustaan käteeni porkkananpalan jonka sitten onnellisena ojensin Harskalle. Nätisti tuo otti sen huulillaan kädestäni tyytyväisen oloisena parempiin suihin.
”Haluaisitko harjata sen vai jatkammeko tallin ja paikkojen esittelyä?” Heldy kysyi hetken kuluttua rapsuttaen samalla oria harjan juuresta. Harska taivutti kaulaansa hänen suuntaansa ja ojensi päätään lopettaen heinänsä pureskelun. Katselin huvittuneena poikaa, joka näytti olevan täysin keskittynyt tuntemaan jokaisen mahdollisen rapsutuksen karvapeitteellään. ”No… Jos katselisimme hieman niitä paikkoja?” Ehdotin, vaikkakin hieman vastahakoisesti, sillä en olisi halunnut lähteä Harskan luota yhtään mihinkään. Silti ajattelin, että olisi enemmän kuin hyödyllistä oppia paikat jo näin ihan alussa etten sitten joutuisi jatkossa harhailemaan täällä eksyksissä. Heldy nyökkäsi ja jätimme herran ainakin vielä hetkeksi rauhaan.
Heldy esitteli paikat nopeasti, mutta tehokkaasti ja näin opin käyttämään pesupaikkaa, suunnistamaan maneesille ja tietämään mistä estekaluston löytää. Opin myös käyttämään hoitajienhuoneen kahvinkeitintä ja tästä lähtien tiesin myös mistä talikot ja lantalan löytää, sekä missä Heldyn toimisto sijaitsi.
Kävimme myös kävellen läpi joitakin tallin lähimaastoja, kertoipa Heldy jopa lähistöllä sijaitsevasta sänkipellosta, jolla sai käydä hevosensa kanssa ratsastamassa. Esittelyjen jälkeen palasimme takaisin talliin. Heldyllä oli joitakin paperitöitä odottamassa, joten hän katsoi asiakseen mennä tekemään ne. ”Olen tuossa ihan lähistöllä toimistossani, että sen kun vain huudat jos tarvitset apua. Muistat varmasti, missä Harskan karsina sijaitsee?” Hän kysyi vielä varmistaakseen asian. ”Oi, kyllä muistan.” Vastasin hymyillen ja katsahdin mainitun karsinan suuntaan. ”No hyvä, hyvä sitten. Harska on harjattu, mutta ei kai pieni lisäharjaus pahaakaan tee. Muista, että voit aina tulla kysymään minulta, jos sinulle jäi jotakin epäselväksi.” Heldy sanoi pirteästi ja katosi toimistoonsa. Minä suuntasin innoissani Harskan karsinalle haettuani ensin varustehuoneesta Harskan harjapakin.
Avasin pakin ja katselin erilaisia harjoja jokainen siististi omaan nurkkaansa laitettuna. Päällimmäisenä omassa lokerossaan makasi kaviokoukku ja alimmaisena pohjaa pehmustivat hoitajan heijastinliivi sekä heijastimet myös itse hevoselle. Poimin käteeni jonkin pölyharjan tapaisen ja kurkkasin oven yli sisään karsinaan ennen kuin avasin sen. Harska oli kääntynyt nyt toisinpäin ja heilautti hieman päätään otsaharjaksen kadotessa samalla sen silmiltä. Se mulkoili minua epäluuloisen, mutta aivan syötävän suloisen näköisenä ja aloin puhella pojalle niitä näitä astuen samalla sisään karsinaan. Otin askeleen herran vierelle laskien käteni sen kaulalle, rapsuttaen sitä hieman ja lopulta alkaen toisella kädellä harjata komeaa karvapeitettä. Ori värähti hieman kosketuksen alla, mutta muuten käyttäytyi esimerkillisesti. Vetelin pitkiä, tarpeeksi voimakkaita, toisaalta tarpeeksi lempeitä vetoja harjan kanssa koko sen kehon läpi. En niinkään katsonut tuliko joka paikka harjattua, sillä Harskahan oli jo harjattu, vaan käytin aikaani enemmänkin tutustumiseen ja Harskan kanssa juttelemiseen, vaikka aika yksinpuheluksihan se meni. Siltikin loppujen lopuksi, alku kankeudestaan ja epäilyksistään päästyään poika oli jutussa mukana, hörähdellen ja aina välillä päätään heitellen. Taisipa se kerran jopa tökkäistä minua makupalan toivossa.
Siltikään, eihän hevosen kunnioitusta tai luottamusta ei voiteta kerralla, ei edes toisella ja kyllä Harskastakin vielä näkyi se, miten outona se piti koko tilannetta. Hyvin käyttäytyvänä ja ilmeisesti hyvän päivän omaavana herrana se kuitenkin käyttäytyi nätisti ja painoi mahdolliset virheeni ja toilailuni villasella.
Luultavasti noin tunnin kuluttua Heldy ilmaantui karsinan ovelle ja kyseli miten tulin toimeen orin kanssa. ”Loistavasti, se on aivan ihana. Tuskin jaksan edes odottaa ensi kertaa.” Vastasin ja jatkoin samaan hengen vetoon samalla karsinasta ulos puikahtaen. ”Tänään me vasta tutustuttelimme ajatukseen hoitajasta ja hoidokkina olemisesta, ensi kerralla sitten enemmän. Mutta kyllä poika on aivan mahtava!” Nauroin ja suljin karsinan oven sekä laitoin harjan takaisin pakkiinsa. Nostin pakin syliini ja veimme sen Harskasta ja tallipäivästä puhellen paikoilleen varustehuoneeseen. Lopuksi Heldy näytti vielä minulle tallin päiväjärjestyksen ilmoitustaululta – Tänäänhän sitä ei oltu noudatettu ainakaan minun osiltani ja Harskakin oli ollut sisällä, jotta saisin vähän tuntumaa siihen. Samalla hän kysyi, josko haluaisimme osallistua pojan kanssa tallilla järjestettäviin Halloweenavajaisiin kuun loppipuolella. Innoissani vastasin ehdottomasti haluavani mukaan ja saimme Harskan kanssa teemaksemme pukeutua metsänpeikoiksi – Ja mikäs sen sopivampi teema meille, voin jo kuvitella Harskan sommistautuneena suloiseen peikkopukuun. c(;
Seuraavaa kertaa odottaen:
- Helinä&Harska - metsänpeikot
Vastaus:
Oikein hienoa toimintaa pikku metsänpeikot! Tämän jälkeen palan innosta päästä lukemaan teidän tarinoitanne lisää, jotka varmasti vain paranevat kun pääsette tutustumaan toisiinne paremmin ;) Täytyy sanoa että meidän Harska-herra on enemmän kuin onnekas kun on saanut noin mahtavan hoitajan itselleen! Ja kyllä on Heldykin nyt iloinen kun on noin mukava tallityttö apuna =) Mahtavaa Helinä ja Harska ;)
Ei muita sivuja.
Ensimmäistä kertaa tallilla tutustumassa paikkaan ja Harska-herraan… :)
Kääntelin karttaa käsissäni – Vaikka olinkin asunut Norjassa jo toista vuotta, en siltikään osannut kieltä täydellisesti. Kuljetin sormeani pitkin karheaa paperia ja luettelin mielessäni kartalla sijaitsevia paikkoja: Västerås, Trondheim…
”Äh, sen on pakko olla jossain tässä lähellä!” Nousin tiensivuun parkkeeratusta autosta ulos ja katselin ympärilleni. Aamuauringon lämpimät säteet kutittelivat poskiani ja vein kämmeneni otsalle varjostamaan silmiäni. Aikani tiirailtuani ilmeeni kirkastui ja kasvoilleni nousi helpottunut hymy – Siellä se oli, näin sen. Kaukana sänkipeltojen ja mökkien takana kylpi kirpeässä syysilmassa suloinen tila, jonka kaksi erillistä tallirakennusta pystyi juuri ja juuri erottamaan jos oikein siristi silmiään. Taputin ihastuneena käsiäni ja kömmin takaisin autoon määränpäänäni Forskjell.
Parkkeerasin pienen punaisen kopperoni tallipihan parkkipaikalle ja astuin ulos kävellen tallipihalle. Hiekka ratisi kenkieni alla kun astelin epäröiden rakennusten eteen – Mihin pitäisi mennä, kumpi näistä sattui olemaan päätalli? Onnekseni suuremman rakennuksen pääovista astui pihalle nuori nainen jolta sain osakseni iloisen hymyn ja lämpimän tervehdyksen. ”Tervetuloa, sinä olet varmaankin Helinä?” Arvasin puhujan tallin omistajaksi ja nyökkäsin päätäni. ”Olen kyllä. Ja kiitos.” Hymyilin. ”Löysitkö hyvin perille? Tule, mennään sisään, niin esittelen sinulle paikkoja. Niin minä olen sitten Heldy.” Hän jatkoi ja viittasi sitten kädellään minua sisään. ”Tuota, ensin oli hieman vaikeuksia löytää paikka, mutta se taisi johtua aivan omasta kartan lukutaidottomuudesta.” Nauroin kävellen hänen vierellään innoissani odottaen näkeväni tallin.
Heldy työnsi tallin toisen veto-oven syrjään ja asteli sisään minun seuraten hänen esimerkkiään. Jähmetyin hetkeksi käytävälle ihastuksesta: siitä oli niin kauan kun olin viimeksi saanut tuntea tallin hajun nenässäni, kuulla hevosten tervehtivän ja tuntea kodikkaan tunnelman ympäröivän minut.
Tallista näki vielä, että se oli uusi. Tilava käytävä oli siisti ja sen betonilattia naarmuton, suuret karsinat, niiden vaaleasta puusta tehdyt liukuovet ja puhtaat seinät sekä koskemattomat kalterit – mikäli nyt joku edes näistä karvakorvista niitä pureskeli. Niin ja ponit tosiaan, ne lumosivat minut täysin. Heti meidän astuessamme talliin kuului parista karsinasta ystävällinen hörähdys, joku taisi hirnahtaakin. ”Taika se siellä vain…” Heldy naurahti ja lähti mainitsemansa tamman karsinan luo, joka oli ensimmäisiä karsinoita käytävällä. Hämmentyneenä lähdin hänen peräänsä tuijottaen vain kaikkea mihin silmäni vain katseensa iskivätkään.
”Saanko esitellä: Vadelmametsän Joulun Taika.” Heldy avasi karsinan oven ja työnsi taskujaan hamuavalle ponille pari porkkananpalaa. Näin hän esitteli minulle jokaisen ponin, kaikki kuusi, lukuun ottamatta sitä yhtä, jota niin kovasti odotin näkeväni. ”Ja seuraavaksi… Seuraa minua.” Heldy puheli salaperäisenä hymyillen ja asteli viimeiselle karsinalle. Tiesin mitä tulisi näkemään, luin sen jo karsinan seinässä olevasta nimi kyltistä. Tätä karsinaa asutti yksin ja ainoastaan Harlequin VDM.
Heldy avasi karsinan oven ja viittasi minua astumaan eteenpäin. Otin sanattomana pari askelta karsinan avonaisen ovi-aukon suuntaan ja katsoin sisään – Harska seisoi valtakunnassaan peräpää meihin päin ja mutusteli purujen seasta hamuilemiaan heiniä kaikessa rauhassa. Kaikessa hermostuneisuudessani rupesin yhtäkkiä nauramaan, niin huvittavalta poika näytti. Se ei välittänyt meistä tuon taivaallista, huiskaisi vain pari kertaa hännällään suuntaamme. Heldykin astui sisään karsinaan. ”Harska, kuulehan sinulle tuli vieras.” Poni käänsi päänsä puhujaa kohti edelleen heiniään pureskellen ja hörähti ikään kuin ilmoittaakseen, että oli tiedostanut meidät. Minä seisoin tyhmänä ovensuussa, kunnes Heldy viittasi minuakin astumaan sisään Astelin Harskan luokse ihaillen sen kullan väristä karvaa, mahtavaa kokoa ja upeaa kaksiväristä harjaa joka sojotti komeasti pystyssä. Harska mulkaisi minua siirtyessäni Heldyn viereen ja kurotti päänsä katsoakseen, josko sitä ihailemaan tullut kaksijalkainen olisi tuonut mukanaan herkkuja. Heldy sujautti vaivihkaa taskustaan käteeni porkkananpalan jonka sitten onnellisena ojensin Harskalle. Nätisti tuo otti sen huulillaan kädestäni tyytyväisen oloisena parempiin suihin.
”Haluaisitko harjata sen vai jatkammeko tallin ja paikkojen esittelyä?” Heldy kysyi hetken kuluttua rapsuttaen samalla oria harjan juuresta. Harska taivutti kaulaansa hänen suuntaansa ja ojensi päätään lopettaen heinänsä pureskelun. Katselin huvittuneena poikaa, joka näytti olevan täysin keskittynyt tuntemaan jokaisen mahdollisen rapsutuksen karvapeitteellään. ”No… Jos katselisimme hieman niitä paikkoja?” Ehdotin, vaikkakin hieman vastahakoisesti, sillä en olisi halunnut lähteä Harskan luota yhtään mihinkään. Silti ajattelin, että olisi enemmän kuin hyödyllistä oppia paikat jo näin ihan alussa etten sitten joutuisi jatkossa harhailemaan täällä eksyksissä. Heldy nyökkäsi ja jätimme herran ainakin vielä hetkeksi rauhaan.
Heldy esitteli paikat nopeasti, mutta tehokkaasti ja näin opin käyttämään pesupaikkaa, suunnistamaan maneesille ja tietämään mistä estekaluston löytää. Opin myös käyttämään hoitajienhuoneen kahvinkeitintä ja tästä lähtien tiesin myös mistä talikot ja lantalan löytää, sekä missä Heldyn toimisto sijaitsi.
Kävimme myös kävellen läpi joitakin tallin lähimaastoja, kertoipa Heldy jopa lähistöllä sijaitsevasta sänkipellosta, jolla sai käydä hevosensa kanssa ratsastamassa. Esittelyjen jälkeen palasimme takaisin talliin. Heldyllä oli joitakin paperitöitä odottamassa, joten hän katsoi asiakseen mennä tekemään ne. ”Olen tuossa ihan lähistöllä toimistossani, että sen kun vain huudat jos tarvitset apua. Muistat varmasti, missä Harskan karsina sijaitsee?” Hän kysyi vielä varmistaakseen asian. ”Oi, kyllä muistan.” Vastasin hymyillen ja katsahdin mainitun karsinan suuntaan. ”No hyvä, hyvä sitten. Harska on harjattu, mutta ei kai pieni lisäharjaus pahaakaan tee. Muista, että voit aina tulla kysymään minulta, jos sinulle jäi jotakin epäselväksi.” Heldy sanoi pirteästi ja katosi toimistoonsa. Minä suuntasin innoissani Harskan karsinalle haettuani ensin varustehuoneesta Harskan harjapakin.
Avasin pakin ja katselin erilaisia harjoja jokainen siististi omaan nurkkaansa laitettuna. Päällimmäisenä omassa lokerossaan makasi kaviokoukku ja alimmaisena pohjaa pehmustivat hoitajan heijastinliivi sekä heijastimet myös itse hevoselle. Poimin käteeni jonkin pölyharjan tapaisen ja kurkkasin oven yli sisään karsinaan ennen kuin avasin sen. Harska oli kääntynyt nyt toisinpäin ja heilautti hieman päätään otsaharjaksen kadotessa samalla sen silmiltä. Se mulkoili minua epäluuloisen, mutta aivan syötävän suloisen näköisenä ja aloin puhella pojalle niitä näitä astuen samalla sisään karsinaan. Otin askeleen herran vierelle laskien käteni sen kaulalle, rapsuttaen sitä hieman ja lopulta alkaen toisella kädellä harjata komeaa karvapeitettä. Ori värähti hieman kosketuksen alla, mutta muuten käyttäytyi esimerkillisesti. Vetelin pitkiä, tarpeeksi voimakkaita, toisaalta tarpeeksi lempeitä vetoja harjan kanssa koko sen kehon läpi. En niinkään katsonut tuliko joka paikka harjattua, sillä Harskahan oli jo harjattu, vaan käytin aikaani enemmänkin tutustumiseen ja Harskan kanssa juttelemiseen, vaikka aika yksinpuheluksihan se meni. Siltikin loppujen lopuksi, alku kankeudestaan ja epäilyksistään päästyään poika oli jutussa mukana, hörähdellen ja aina välillä päätään heitellen. Taisipa se kerran jopa tökkäistä minua makupalan toivossa.
Siltikään, eihän hevosen kunnioitusta tai luottamusta ei voiteta kerralla, ei edes toisella ja kyllä Harskastakin vielä näkyi se, miten outona se piti koko tilannetta. Hyvin käyttäytyvänä ja ilmeisesti hyvän päivän omaavana herrana se kuitenkin käyttäytyi nätisti ja painoi mahdolliset virheeni ja toilailuni villasella.
Luultavasti noin tunnin kuluttua Heldy ilmaantui karsinan ovelle ja kyseli miten tulin toimeen orin kanssa. ”Loistavasti, se on aivan ihana. Tuskin jaksan edes odottaa ensi kertaa.” Vastasin ja jatkoin samaan hengen vetoon samalla karsinasta ulos puikahtaen. ”Tänään me vasta tutustuttelimme ajatukseen hoitajasta ja hoidokkina olemisesta, ensi kerralla sitten enemmän. Mutta kyllä poika on aivan mahtava!” Nauroin ja suljin karsinan oven sekä laitoin harjan takaisin pakkiinsa. Nostin pakin syliini ja veimme sen Harskasta ja tallipäivästä puhellen paikoilleen varustehuoneeseen. Lopuksi Heldy näytti vielä minulle tallin päiväjärjestyksen ilmoitustaululta – Tänäänhän sitä ei oltu noudatettu ainakaan minun osiltani ja Harskakin oli ollut sisällä, jotta saisin vähän tuntumaa siihen. Samalla hän kysyi, josko haluaisimme osallistua pojan kanssa tallilla järjestettäviin Halloweenavajaisiin kuun loppipuolella. Innoissani vastasin ehdottomasti haluavani mukaan ja saimme Harskan kanssa teemaksemme pukeutua metsänpeikoiksi – Ja mikäs sen sopivampi teema meille, voin jo kuvitella Harskan sommistautuneena suloiseen peikkopukuun. c(;
Seuraavaa kertaa odottaen:
- Helinä&Harska - metsänpeikot
Vastaus:
Oikein hienoa toimintaa pikku metsänpeikot! Tämän jälkeen palan innosta päästä lukemaan teidän tarinoitanne lisää, jotka varmasti vain paranevat kun pääsette tutustumaan toisiinne paremmin ;) Täytyy sanoa että meidän Harska-herra on enemmän kuin onnekas kun on saanut noin mahtavan hoitajan itselleen! Ja kyllä on Heldykin nyt iloinen kun on noin mukava tallityttö apuna =) Mahtavaa Helinä ja Harska ;)